Viiksimiehet tulevat

Now playing: Maj Karman Kauniit Kuvat / Romanssi

More desk-cleaning. I arrived to workplace around midday - last night went a bit long-ish, first playing Operation Flashpoint, then reading Stephen Ambroce's Band of Brothers. It's... A good book. Captivating, even if I've been known to be more than little tickled about WW2-era books written solely from the allied perspective.

I bought the book before midsummer eve and recently found out that the national tv-channel (YLE1) will show a 10 episodes long serie based on the book starting tomorrow. Even if the director and producer credits have infamous names like Hanks and Spielberg among them, it should be... Quite good.

Anyhow, I woke around 9 am and, well, played a bit of Operation Flashpoint before moving my lazy butt towards the workplace. Not that anyone would have missed me around here. I got the calculations on how much I'll get money from the government (palkkaturva) - that is, the government will pay all the unreceived salaries. I'll survive July with the money I get, and manage to pay all the bills. Hooray and so on.

We went to check the new office yesterday and found it suitable. So, now it's rented to us (the new company) and we've been scouring around the old office, checking what kind of stuff we could buy from the corpse that used to be my workplace. So far, so good.

(short pause)

I copied some texts I've written in the last year and a half to safe location. And being the prick I am, I think I'll put few of them here, just.... Because. And, yeah, they're in Finnish.

LINNUT

sinä olit se luokan suosituin tyttö
vedit poikia puoleesi kuin magneetti
ruosteisia rautanauloja, tai olit kuin
Saturnus - jääpalat vyön lailla kiertävät

katsoin sinua kauempaa - virheettömiä kasvojasi
vaaleita hiuksia, suupieliä kuin hymyilit
(aina muille)
nauroit kun jäin tien reunaan
katsomaan lintuja

nyt olen vanha ja kun kävelen
työmaan viertä kohti keskustaa
näen sinisen auton kietoutuneena
siltarummun ympärille

jatkan matkaa, mutta
en voi olla huomaamatta
(tuttuja, vaaleita hiuksia)
kävelen nopeammin,
en halua nähdä kasvoja

istun kappelin takarivissä
selkeästi kauempana kuin
eturivillinen salskeita nuoria miehiä
joiden narukravatit kiristävät kaulaa

jätän väliin kahvit ja voileipäkakun
itkevät sukulaiset ja papin
muistan virheettömät kasvosi
jään tien reunaan katsomaan lintuja

---
PUOLI VUOTTA SITTEN

soitat sille pojalle
mutta se lyö sulle
luurin korvaan
soitat uudestaan
mutta se ei enää vastaa
sun naamasi kalpenee
puuterikerroksen alla

sä alat avautumaan
kerrot miten epäreilua
on kun kukaan ei halua sua
hei, jos sä olisit
soittanut mulle puoli
vuotta sitten, mä olisin
ollut kuin sulaa vahaa

mä olisin ottanut taksin
tai juossut läpi kortteleiden
vain kuullakseni sun äänes
ja kuullakseni että sä
halusit tavat mut, etkä
ketään muuta
nyt mä en viitsisi vaivautua

mä keksin lennosta
pari korulausetta
siitä miten poikia tulee
ja menee ja miten tämä
ei ehkä ole sun arvoises
en sano että se arvokkaampi
melkein mun paras kaveri

sanot että on hyvä
kun olen siinä
no, mä olen tässä
mutta mä en ole läsnä
ja sä voit pyyhkiä sun
vettyneet silmäs
mun takinliepeeseeni

silitän sun hiuksia
kun nojaat muhun
lupaan kävellä kanssasi teille
ovella kysyt haluaisinko tulla
ylös, vaikka puhumaan
sanon että ehkä muuten, mutta
mun pitää mennä tapaamaan yhtä tyttöä

pidät äänen tasaisena, vaikka
mä näen että sun suupielesi
kiristyvät niin että hymy
on pelkkä luinen irvistys
käännyn ympäri ja hymyilen
harva homma on niin hellä
kuin vähänkäytetty ylemmyydentunne

---

There. That's social pornography for you, kids.