Viiksimiehet tulevat

"Aah, lähdössä tähtiin
aah, jotka yhdessä nähtiin
sanoin "etkö seuraisi minua retkelle tälle?
hyvästit jättäisit elämälle"

maailma hukkuu hätään ja paskaan
eikä pelkoa torju ase paraskaan
tuletko mukaan jos lähtisin muille
planeetoille, tähdille, kuille

tiedäthän että se on unelmaa
ei muuten voi pakoon päästä maailmaa
tulisitko silti vaunuihin vaivaisiin
toivioretkelle taivaisiin"

- Eppu Normaali / Tähdenlennon tiellä

Eppujen Rupisia riimejä, karmeita tarinoita on muuten yksi merkittävimmistä kotimaisista levyistä. Osaksi sen takia, että se on rok, osaksi sen takia, että Syrjä saavutti tietynlaisen huipun sanoittajana tällä levyllä (sen jälkeen aihepiiri supistui kovasti), ja osaksi siksi, ettei kaikista sanoista saa selvää pirukaan.

Niin, ja tietysti sen takia, että tämä taisi olla ensimmäinen Eppu Normaali-levyni. Silloin en tiennyt, mitä tiedän nyt, mutta levy oli silti hyvä.

Nyt tiedän lähinnä sen, että toimistossa on taas helvetin kuuma. Ei tämä ole ihmisen paikka olla - ilma seisoo paikallaan ja tuntuu jotenkin painavalta. Iho on nihkeä, ja paita liimautuu selkään. Tulisi jo talvi.

Lähestyin Harn-kampanjan tiimoilta kolmea pelaajaa (ja koska osa teistä luuhaa täällä päivät pitkät - nyt on hyvä aika tarkistaa ne sähköpostit. Ties vaikka olisi ylläri odottamassa), ja lähestyn mahdollisesti myöhemmin kolmea-neljää muuta sankaria. Luovuus on huipussaan, jostain syystä. Istuin eilen koko illan koneen ääressä ja suunnittelin - paperille en saanut sanaakaan. On varsin mahdollista, että kuukauden päästä minulla on pääkopassani maailmoja mullistava peli, joka ei ikinä realisoidu. Näin on tiedetty käyneen ennenkin.

Oikeastaan, minulla ei ole tänään juurikaan muuta sanottavaa. Olen koodannut koko aamun eläimen lailla (ja kun en ole, olen pelannut eläimen lailla FreeCiviä). Pää on tyhjä. Onneksi on Eput.

Työkaverini, jolla on oma tuuletin, tulee kärsimään tänään vielä useista murhaavista katseista.