Viiksimiehet tulevat

Kuumuus jatkuu. Minulla on taas nihkeä olo, joka ei kauheasti parane kun tiedän ettei tänään pääse kauhean aikaisin kotiin. Kyllä nyt ovat hyvät perspirantit kovassa huudossa.

Tätä päivää on värittänyt sähköpostikeskustelu Eemelin, tuon Tampereen lahjan maailmalle, kanssa. Olen aivan varma, että Eemelillä on joku salainen agenda, koska tämä on nyt ainakin kolmas kerta kun herra onnistuu pelastamaan jo etukäteen tuhoontuomitun päiväni. En minä sitä muuten kehuisi, mutta olen heikkona blondeihin, jotka pitävät Röyhkästä.

Siis... Naisiin. Minähän olen tälläinen punaniskainen ja suoraselkäinen hetero, joka on niin täyteenladattu ennakkoluuloja ettei suostu edes menemään julkiseen miestenvessan, jos siellä on joku muu. Kyllä jämpti on näin. Ikinä en ole miestä pussannut, paitsi Demoss:ta, mutta silloin oltiin kännissä ja sillä oli pitkä tukka. Meillä ei homostella kuin juhlapyhinä. Ettäs tiedätte.

Älä nyt vaan, Eemeli, ala käyttämään hametta. Voisin joutua tarkistamaan kantaani.

(ei pitäisi ikinä kirjoittaa mitään kuuden tunnin aktiivisen koodauksen jälkeen)

Toinen päivän valopilkku on löytyy tuolta vieraskirjan puolelta.

Kävin eilen ostamassa itselleni lukemista, Vernon Vingen Taivaan syvyydet-kirjan. Luin viime vuoden puolella edellisen miehen suomennetun kirjan, Linnunradan ääret, joka oli perin vaikuttava. Toivottavasti tämä on vähintään yhtä hyvä.

Vaikka tykkäänkin yleensä lukea fantasian ja kevyscifin alkuperäiskielellä, niin tälläisten kirjojen kohdalla on pakko tehdä poikkeus - minä en pysty kauhean teknistä scifiä lukemaan englanniksi, en sitten millään. Etenkään jos kirjoittajana on tietotekniikan professori ja kybernetiikan tuntija.

Kylläpä nyt on sosiaalinen olo - kavereiden kanssa tulee viestittyä sähköpostitse ja kun ei, niin silloin luetaan scifiä. Liityn varmaan kohta johonkin Star Trek-klubiin ja alan kasvattamaan partaa, lopetan suihkussa käymisen ja ryhdyn ei-omaehtoiseen selibaattiin.

Jaa, minä ennakkoluuloinen, vai? En helvetissä.