Viiksimiehet tulevat

"minun elämäni vuotaa, kaikki kurjat vuodot vuotaa
tartten naisen kosketusta, koska olen hyvä jätkä
et sä voisi olla mulle armonpala tänä yönä?

on pitkä, kimmoisa yö, tiedät sen
on pitkä, kimmoisa yö, tunnet sen

minä olen masentunut, minä olen ameeba
elämä on kidutusta, joululaulut kertoo meille
tonttu-ukot hyppii, hei mutt'
elämä on kidutusta, ikävää ja kovin synkkää
et sä voisi rakastaa mua edes vähän tänä yönä?

- Ismo Alanko / Masentunut ameeba

Minulla on nyt pieni ongelma tämä viime päivien muoti-ilmiön, Blogtreen kanssa. Listat ovat kivoja ja harmittomia, mutta huomasin, että minulla on tavattomia vaikeuksia sijoittaa omia vuodatus-palstojani sekaan. Seuraa nostalginen trippi historiaan.

Minulla on sellainen hämärä mielikuva, että ensimmäinen versio ilmestyi dlc:n palvelimelle joskus syksyllä -99, varmaan lokakuussa. Silloin idean antoi Agrippa, joka olikin melkein ainoa laatuaan. Ensimmäinen versio Ojasta noustaan-teksteistä viipyi sittemin Saunalahdeksi muuttuneen isp:n palvelimella loppuvuoteen 2000 asti. Jossain vaiheessa ensimmäiset viisi kuukautta katosivat bittitaivaaseen, eikä niitä kaipaa varmasti kukaan.

Vuoden 2000 lopulla tekstit siirtyivät minun mukanani uuteen työpaikkaan ja omalle serverilleen. Toinen versio tuli tehtyä Njetin poppoon Anvililla. Kiva kieli, se. Jahka saan jonkinlaisen palvelimen taas alle, tekisi melkein mieli tehdä koko roska taas uudestaan sillä.

Kun juttu alkoi mennä liian henkiilökohtaiseksi, tein radikaalin päätöksen, ja eriytytin tämän päivittäisin jauhannan ensin omille sivuilleen ja lopulta blogiksi. Henkilökohtaisen tavaran laitoin omaksi kokonaisuudekseen, tunnusten taakse - ja tunnuksia pyysivät ja saivat vain harvat.

Joten tämä on Ojasta noustaan-palstan kolmas tuleminen. Bloggerin löysin viime syksynä toveri Lokin sivujen kautta, ja myöhemmin Suodattimen avulla.

Jaa. Kait minä sitten olen röyhkeä, ja isken itseni Agripan jälkeläiseksi. Olisi tietysti kiva tietää onko kukaan inspiroitunut meikäläisen varhaisista vaiheista.

Olipas mitäänsanomatonta höpötystä. Pitäisi varmaan seuraavaksi pohtia verkkopäiväkirjojen syvintä olemusta, anonyymiä kirjoittamista, henkikökohtaisen ja julkisen kirjoittamisen erilaisuutta.