Viiksimiehet tulevat

"Oisko käynyt vahinko
Oisko päässyt käymään niin
Sinä asut heinikossa
Minä korkeudessa, jossa asiat on usein vaikeita

Sinä tiedät matalista asioista enemmän.
Minä vedän suuret linjat - ainakin mä luulen niin.
Minä saatan ajatella itsenikin tainnoksiin

Hei, mä olen jättiläinen vanhan suvun jälkeläinen
me varmaan yhteen sovitaan. "

- Zen Cafe / Jättiläinen

Tämä aamu ei ollut millään muotoa hyvä aamu, eikä se ole sitä vieläkään. Olen ollut heräämisestä lähtien niin pähkinöinä, että pienikin vastoinkäyminen on jättänyt jälkeensä muutaman megatonnin laskeuman. Hyvä etten mennyt väliseinästä lävitse kun en aamulla löytänyt piilarinestepulloa. Työmatkalla meni neljä tupakkaa, mikä on varmaan jonkinasteinen ennätys.

Stressaa ja väsyttää. Ja kun väsyttää, ei voi juuri ajatella muuta kuin sitä, että stressaa. Hommat ei etene, mutta aika tekee omaa, vääjämätöntä työtään (yöt ovat pahimpia). Ja sitten isketään eteen vielä lisää uutta opeteltavaa, vaikka minulla alkaa olla vaikeuksia muistaa kaikkea muuta mitä tässä kahden viikon aikana on tullut eteen, puhumattakaan omaksumisesta.

Kahvi läikkyy kupista yli. Kuvainnollisesti - en ole juonut kahvia pariin viikkoon.

Pitäisi pystyä pysymään rauhallisena ja jotenkin ihmismäisenä vielä kuusi ja puoli tuntia - sitten on edessä syksyn ensimmäinen sählytreeni (sanoin 'sähly'? Tarkoitin, että salibandy. Niissä on kuulemma eroja.). Luvassa höyryjen ulospäästämistä kahden tunnin ajan. Lopputuloksena luultavasti se, etten pysty kävelemään koko loppuviikkona kunnolla.

Eilisen Band of brothers-jakso jäi katsomatta, mutta onneksi se on videolla. Saatan tänään, illemmalla, tipahtaa sohvalle ja unohtaa fyysisen kivun noin tunnin ajaksi. Saatan.

Juuri nyt pää ei pysy kasassa edes pikaliimalla.