Viiksimiehet tulevat

"Saksalaisten tuho
johtui siitä että he luottivat voimiinsa,
ja kuitenkin he kammosivat metsää.

Haluat jo kotiin.
Pelottaako? Häivy mun silmistä,
mee lujaa. Varo etten yllätä sua tiellä.

Muista: älä koskaan pelkää pimeää.
Muista: älä koskaan pelkää metsää,
sillä metsä suojelee sua.
Metsä suojelee sua."

- Kauko Röyhkä / Saksalaisten tuho

Kahvitauolla tein ratkaisevan virheen. Myönnän; oli tylsää. Menin ja lukaisin otoksia warblogeista - tiedättehän, niistä weblogeista jotka lähestulkoon ainoana aiheenaan käsittelevät Lähi-idän ja Jenkkilän tilannetta. Ei liene tarvetta selventää, miltä kannalta.

Haluaisin tässä lainata erästä tagia purkkiajoilta. Se meni jotenkin näin:

Hydrogen and stupidity: two of the most common elements in universe.

Puolituntinen, jonka kulutin edellämainittujen blogien parissa oli hieman tuskallisempaa kuin sinappi-enema. Tai en ole aivan varma. En ole koskaan ottanut peräruisketta sinapilla, jos muutenkaan. Mutta mielikuva elää vahvana.

Koska politiikka synnyttää politiikkaa, en lähde kommentoimaan aihetta - en usko että minulla on siihen kauheasti tarvetta, sillä täälläpäin maailmaa ihmiset tuntuvat olevan sivistyneitä ja, tuota, älykkäitä. Eräs amerikanjuutalainen nettituttu kutsui minua ja suunnilleen kaikkia pohjoiseurooppalaisia nimellä, joka yhdistää nojatuolin ja asenteen, jonka mukaan sodassa on aina kaksi osapuolta, joista kumpikin on omasta mielestään oikeassa. Samainen veikko, joka oli varsin mukava niin kauan kun ei puhuttu New Yorkin tai Palestiinan tapahtumista, lähti pian tuon jälkeen vapaaehtoisena IDF:ään (Israeli Defence Force), toiveenaan päästä eturintamaan ja pärryyttelemään Sharonin nimeä kantavissa panssarijoukoissa.

Melkein toivon että toive on toteutunut. Ehkä sellainen kasvattaa. Ei sinällään, että minulla olisi mitään armeijaan menoa vastaan (tai sivariin, tai totaaliin, tai ylipäätään minnekään) - sotilaselämä varmasti houkuttaa tietynlaisia ihmisiä ja onhan se yksi maailman vanhimmista ammateista. Mutta jos lähtee Palestiinaan sotimaan sillä periaatteella, että arabit ovat laiskoja, epärehellisiä ja kelpaamattomia loisia, jotka imevät verta oikeamielisten ja oikealla asialla olevista juutalaisista, niin...

... On hyvin mahdollista että siihen mustavalkoiseen mielikuvaan ei kauheasti väriä eksy. Valitettavasti. Jotenkin minun on hyvin vaikea käsittää miten jollekulle ei voi mennä jakeluun se tosiseikka, ettei kaikelle ole ihan yksinkertaista selitystä. Että Hamasin itsemurhapommittajat eivät ehkä pamauttele itseään, ja muita, taivaan tuuliin pelkästään siksi että (ja nyt siteeraan) death is the greatest kick of all - that's why they save it for last, tai koska heidät on aivopesty. Varmasti on tehty sitäkin. Mutta siinä taustalla kun saattaa olla hieman monisyisempää juttua ja ihan sellaista historian painolastia.

Toinen rotunsa ovat sitten nämä jenkkibloggaajat, joilla on hyvin yksinkertainen ratkaisu maailman ongelmiin; ratkaisuun kuuluu aika monta laukausta. Jätän kotitehtäväksi tarkemman erittelyn. Israelilaisista warbloggereista en edes puhu, koska se tuntuisi jotenkin epäreilulta - vähän sama kuin yrittäisi ujuttaa logiikkaa Hamasin ja muiden järjestöjen toimintaan. Tai onhan siellä selvä logiikka, molemmilla puolilla. Siihenkin kuuluu aika monta laukausta ja pamahdusta.

Näyttää siltä, että tulemme elämään jännittäviä aikoja vielä pitkään. Pitäisi varmaan panna pitkäveto pystyyn siitä että kuinka monta maata ne lopulta saavat sotaan mukaan. Uskoisin, ettei siihen ihan kourallinen riitä.

No niin. Nyt minä sitten sorruinkin kommentoimaan. Ikävää.

Päivän herkkupalana tarjoillaan otos Eric S. Raymondin logiikasta. En tiedä teistä, mutta minusta uusi Mac kaikilla herkuilla alkaa oikeastaan vaikuttamaan ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta.