Viiksimiehet tulevat

"sanojen tehtävä välillämme
on piirtää vaikean maaston karttaa
voidella hetkien kruunupäät
lähettää roistot hirteen
sanojen varjot, pitkät ja väärät
ulottuu aikojen juurakoihin
niiden labyrinteissä hirviöt
heristää raskaita niskojaan

ja itse olemme ilmaa
jälkiä haamujen välillä
siltoja varjojen kulkea
yli lyijymerien
ja itse olemme kipinöitä
virvatulten nuotiolla
täynnä pieniä huokauksia
naulankärjillä tanssien"

- CMX / Iliman pielet

Täytyy tunnustaa, että minä en täysin ymmärrän joidenkin suomalaisten (tai ulkomaistenkaan) blogien tarkoitusta. Se, että minä en ymmärrä, ei toki ole uutinen - mutta avaudun silti.

Kun selaa näitä weblogeja (ovat ne sitten tehty bloggerilla tai jollain muulla työkalulla. tai perinteisesti hötömölöä editoiden), tulee sellainen tunne, että pääsee katsomaan samaa blogia miljoonaan kertaan. Värit ja leiska muuttuvat (ja ovat, yleisesti ottaen, kivan näköisiä), mutta sisällöstä ei muutu kuin lauserakenne, jos sekään.

Toisinsanoen.

Minä en ymmärrä blogeja, jotka tuntuvat olevan olemassa vain kommentoidakseen jotain linkkiä. Onhan se kivaa, että sellaisiakin on olemassa, mutta välillä tuntuu, ettei juuri muita olekaan. Joku nokkela surffaaja löytää uuden linkin (Jumantsuikka! Pähee linkki! Tätä ei oo kellään muulla! Mä olen eka! Vähänkö sataa propseja muilta!), laittaa sen omalle sivulleen, ja kun blogilista on päivittynyt kahteen kertaan, sama linkki, suunnilleen samoin kommentein, on kymmenessä muussa blogissa (ja perässä lukee via nakkiblogi, tietysti).

Ja sitten jatketaan samaa kaavaa hamaan ikuisuuteen.

Ihan oikeasti - ei minua kiinnosta tippaakaan miten nokkelasti ihmiset osaavat kommentoida jotain linkkiä. Minua kiinnostaa paljon enemmän se, mitä ihmiset kertovat itsestään ja tekemisistään, tunnetiloistaan, tavoitteistaan tai vaikka siitä että miten helvetin pahaa kahvia firman kaffemasiina tekee. Kun ihmiset nyt tuntuvat kuitenkin sisäistäneen äidinkielensä ja jonkinlaisen omitakeisen kirjoittamisen taidon, niin pitääkö sitä alikäyttää johonkin pariin lauseen kommenttiin? Jos verbaalimasturbaatiosta saa (ja kiitos kysymästä, minä saan, miljoona pientä, päivittäin) jonkinlaista tyydytystä, niin sitähän voisi vaikka... Kirjoittaa vähän enemmän? Vaikka sitten vähän harvemmin ja vähän enemmän.

Minä en vaan ymmärrä. Tai sitten olen käsittänyt uumediatyöläisten (kai kaikki bloggaajat on uusmediatyöläisiä? Älkää sanoko ei, tai minun maailmankuvani tulee ropinalla alas kuin Jerikon muuri ikään) jännittävän elämäntavan ihan väärin. Että ne tulevatkin aamukahdeksalta töihin, vetävät aamukahvit (kofeeinitonta, ei sokeria - terveydestä täytyy pitää huolta), koodaavat lounastaukoon (joka alkaa aina samaan aikaan ja joka vietetään samassa työmaaruokalassa, päivästä päivään, vuodesta vuoteen) asti, sitten lisää, lähtevät neljältä kotiin Keravalle ja viettävät illan katselleen Matkaa maailman ympäri ja Ylen uutisia.

Ettei ole mitään muuta mistä kirjoittaa, kuin ne linkit. Että elämän suola, todellakin, on se että löytää verkosta jonkun rasvanäppisen, Macromedian työkaluja taitavan taiteiljan uusimman, woo-hoo, spektaakkelin.

Minua kiinnostaisi paljon enemmän se lähikaupan vittumainen (anteeksi vain ranskankielentaitonikin puolesta) myyjä, tai naapuri joka alkaa poraamaan seinään sunnuntaina aamuseitsemältä.

Jaa. Ehkä minä vain tyydyn toteamaan, että ekshibitionismin ja sosiaalipornon kulta-aika tuli ja meni. Toisten elämään tirkistely on muutenkin likaista puuhaa. Tsot, tsot.

(Ei tämä oikeasti minua kauheasti ärsytä, mutta kun piti keksiä jotain sanottavaa. Muuten hajoaa pää.)