Viiksimiehet tulevat

Treeneissä oli... Kolme pelaajaa. Minä mukaanlukien. Tosin, ne kaksi muuta olivat eri veikkoja kuin viime torstaina - meillä on siis peräti viisi aktiivista pelaajaa tällä hetkellä.

Ja kolme joukkuetta ilmoitettuna liiton sarjoihin. Ratkean kohta riemusta. Kesä ei ole mikään tekosyy, kun treenivuorot maksavat maltaita. Tuli hivenen kallis olo, pelaaminen maksoi taas varmaan lähemmäs sata vanhaa markkaa per mies.

Katsoin myös eilisen jakson Band of brothersia nauhalta. Näyttää siltä, että sarja jatkuu tyylikkääni loppuun asti - kaksi viimeistä osaa taitavat käsitellä lopputaisteluja Saksassa ja sodan päättymisen jälkeistä kasarmielämää. Jos ne onnistuvat vielä päättämään sarjan rauhallisesti, ilman mitään kauheaa loppurytinää, nostan hattuani.

Äärimmäisen positiivinen yllätys, koko sarja. Vaikka olen tainnut sanoa tämän ennenkin.

Ennen treenejä kävin lainaamassa toveri Nikkilältä (mies, josta nimi kertoo kaiken) peliporukan vanhat Harn-kirjat. Taas vierähti nostalgia-kyynel poskelta kaulukselle; muistan vieläkin elävästi miten joskus kesällä -93 kipitimme tukka putkella silloiseen citykäytävän GameWorldiin tuhlaamaan Nigulan palkkarahoja, ja ostimme kirjoja kahmalokaupalla. Äkillinen tuhlaustarve syntyi, kun kyllästys kaikenmaailman pilipalipeleihin oli ilmeinen, ja Maguksen (rauha sen sielulle, tai vastaavalle) kuudennessa numerossa ollut pitkä artikkeli Harnista iski kuin nippu nakkkeja tai sukallinen kaurapuuroa. Siis lujaa.

Hetkeäkään emme katuneet ostoksia. Etenkään minä, kun ne olivat Nigulan rahoja.