Viiksimiehet tulevat

Elämä voi toisinaan olla masentavaa.

Yritin vetää angstikännit. Join pelkästään niitä drinkkejä, jotka potkivat päähän väärällä tavalla (kutsun sitä vodka russian-mittariksi. En yleensä pysty juomaan kuin kaksi illassa ja silloin mennään jo todella pohjamudissa. Nyt join kolme.), olin seurassa joka viihdyttävyydestään huolimatta onnistuu yleensä aiheuttamaan minussa antipatioita ja pyrin olemaan negatiivinen.

Olin korkeintaan laimea. Ja kun päätin etten jaksa juosta yöbussiin, vaan menen kotiin reteesti taksilla, minulle jäi aikaa ostaa yöpalaa.

Ja kuvitelkaa; sain maailman parhaan pekonihampurilaisen, jonka kotiin asti kestänyt jälkimaku teki maailmasta oikeastaan aika siedettävän paikan. Tiedän jo muistelmieni otsikon;

Pekonihampurilainen pelasti elämäni.

Tästä on vaikea päästä alemmas.