Viiksimiehet tulevat

Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan.

Yksi piirre mitä vihaan itsessäni ja muissa verkkoon kirjoittavissa, on anglismien käyttö. Sitä kun valitsee kielen esitykselleen, niin valinnassa on hyvä pysyä.

Yksi tapa tehdä itsestään hölmö, on valita suomenkieliselle blogille tai päiväkirjalle englanninkielinen nimi. Giganttia lainatakseni, se nyt vaan on tyhmää. Itseään globaaleina ilmiöinä pitäville suomalaisille, jotka kirjoittavat englanniksi, tyydyn vain tuhahtamaan halveksuvasti (nilkkaani sattuu - tämän vuoksi en lue blogini ensimmäisen puolen vuoden juttuja enää koskaan).

Mutta paljon typerämpää on ladata suomenkieliseen tekstiinsä anglismeja. Mental note? Herää, pässi. Sinä olet se sama valopää, joka naureskelee ylemmyydentuntoisesti kaikenmaailman spaniardoille, jotka valitsevat blogeilleen viileän englanninkielisen nimen ja kirjoittavat silti tekstinsä äidinkielellään (josta et ymmärrä sanaakaan).

Ja sitten aina välillä siellä on niitä kielitieteen kukkasia välissä.

Habla habla habla puta habla habla habla pinokkio habla habla habla los camorres. Habla habla habla habla habla comprendo? Habla. Habla habla. Habla habla habla habla habla habla los temporales habla habla habla. It was so f*ckin funny! Habla. Heko heko.

Jessus. Älkää tehkö niin kuin minä teen, tehkää niin kuin minä sanon.

Tästä olisi lyhyt matka toiseen suosimaani inhoon, nimittäin suomenruotsalaiseen sekapuhetapaan. Ruotsi on kaunis kieli (minä en tajua sitä, enkä osaa puhua puoltakaan sanaa, mutta kuitenkin), pysykää siinä. Tai puhukaa sitten suomea, jos on pakko.

Mutta älkää, älkää, älkää ikinä puhuko niitä molempia samassa lauseessa. Kostoni on karmea. Jos heittäydyn ilkeäksi, alan käyttää toveri Nikkilän, tuon ajatusten Alepan ja tunteidemme Valintatalon, suosikkilausahdusta.

Smör mamma, julsexen kommer tillbacka (Voi äiti, joulukuusi palaa).

Jätetään tämä aihe kuitenkin toiseen, rakentavampaan iltaan.