Viiksimiehet tulevat

Kyllästyttää, eikä oikein jaksaisi tehdä mitään tuottavaa tai viisasta. Tuli taas viime yönä nukuttua sen verran niukasti, että koodaaminenkin on kuin sitruunaa söisi. Kyllä minä nyt kohta olen saavuttanut päivälle asettamani (matalat) tavoitteet, mutta kuitenkin.

Pitäisi varmaan raahata kotimatkalla takapuolensa jonnekin urheiluvälineliikkeeseen ja ostaa uusi sählymaila. Ei siksi, että tarvitsisin, vaan siksi että pitää. Lajiliitto kun kaikessa viisaudessaan muutama vuosi sitten totesi, että virallisissa peleissä voi käyttää ainoastaan Virallisesti Hyväksyttyjä (tm) mailoja - eli sellaisia, joissa on liiton tarra.

Minun mailani on varmaan jo neljä vuotta vanha, eikä siinä moisia liimapaperilappuja ole. Ja hyvin toimii - toimi vielä viime kaudellakin, vaikka silloin piti jo olla ultramoderni ja hunajaa maksava työväline. Nyt pitäisi sitten varmaan ryhdistäytyä ja uudistaa peliväline. Ja maksaa siitä ilosta viisikymmentä äyröä.

Huoh. Ennen oli mailat kuidusta ja miehet raudasta. Nyt on mailat kevlarista, supercarbonidelayereille, extragripeillä ja lavoilla jotka antavat äärimmäisen pallotuntuman sekä räjähtävän voiman laukaukselle, ja miehet, no, mistä ne nyt sitten ovatkaan. Luultavasti salibandyjunioreiden loppumattomasta merestä, jossa kelluu hikipantoja ja mailakasseja.

Olisikohan tämä, muuten jo kymmenes kauteni liiton sarjoissa? Ei, kyllä se taitaa olla vasta yhdeksäs. Alkaa tulla sellainen olo, että minuun verrattuna fossiilitkin ovat kohtuullisen vetreitä.