Viiksimiehet tulevat

Meillä on Viisikulmassa oma kylähullu. Viehättävää.

Tuosta toimiston ohitse kävelee aina päivänä muutamana sellainen kaljuuntunut, lyhyt miekkonen, jolla riittää juttua. Ensimmäisen kerran törmäsin mieheen kun olin tupakalla talon sisäpihalla ja kuulin jo matkan takaa omituista, anteeksi nyt vain, molotusta. Kuvitettelin että syntymässä on jonkinlainen ns. rasistisesti värittynyt tilanne ja rohkeana suomalaisena päätin olla tutustumatta asiaan tarkemmin.

Asia, tietysti, tutustui minuun tarkemmin - hetken perästä sisäpihalle käveli edellä mainittu mieshenkilö suorittaen kieltämättä varsin vaikuttavaa puheimitaatiota vähemmistöryhmästä jota en tarkemmin tunnistanut - uskoisin, ettei mies itsekään ja kysyttäessä se olisi vastannut "somalit". Tiedä häntä. Minä en osaa erottaa afrikkalaisia kieliä toisistaan ja se kuulosti pelottavan aidolta. Eikä minua kauheasti rauhoittanut se pistävä katse ja heiluvat kädetkään.

Mies oli tulossa sisäpihalle suorittamaan ns. luonnollisia tarpeitaan, eli kuselle. Huomautin, että kesäkuumalla eau de urea saattaa tuoksahtaa pidempäänkin ja etten pitäisi tupakkapaikkani (ja toisten parkkipaikan - ja kyllä joku taitaa siinä lähellä asuakin) uudelleensomistusta mitenkään suotavana asiana. Äijä katsoi minuun ja kuvittelin, että kohta joudun harrastamaan maalaismiehen kungfua Frederikin tyyliin kun äijä loikkaa kimppuuni urostiikerin mentaliteetilla.

Ei hypännyt. Totesi vain että "Ai. No ei sitten." ja käveli pois. Ja metrin päässä jatkoi imitaatiotaan.

Sen jälkeen se on kahdesti kävellyt tuosta ulko-oven ohitse ja liikkunut aivan eri sfääreissä kuin normaali-ihmiset. En edes muista niitä juttuja.

Tavallaan hyvin kiehtovaa. Vähän samalla tavalla kuin tämä Helsingin kuuluisa eetteripyörreprofessori, Kauko Nieminen. Joskus todella epäilen että minä ja muut näemmä maailmasta paljon vähemmän kuin mitä luulemme näkevämme.

Ei tekisi pahaa heittäytyä joskus vähän hulluksi.