Viiksimiehet tulevat

Olin jo ehtinyt unohtamaan miten hyvältä pään työntäminen oman pers'reiän ulkopuolelle voi tuntua. Viileät tuulet hyväilee poskia, maailma näyttää paremmalta, eikä edes haise niin pahalta.

Toisin sanoen, lähdin illaksi Pohjois-Haagan ghettoon saunomaan ja jauhamaan paskaa. Vain piristääkseen minua, Mikki, tuo arjen sankari, onnistui melkein murtamaan klyyvarinsa nuchakuilla. Ihminen joka yrittää molemmilla silmillä katsoa tuleeko omasta nenänvarresta verta, näyttää koomiselta. Onneksi ei käynyt pahemmin. Ja onneksi se ei vaikuttanut puhekykyyn.

Koska olen saarnaaja luonteeltani, soitin ensi alkuun sen Röyhkän kappaleen, joka ei jätä minua rauhaan. Ole varma siitä, että toveri Rautalahden mietiskelevä ilme ja "mä tykkään tosta fonista"-kommentit muuttuvat päivien saatossa palavasilmäiseksi palvonnaksi ja kuolavanan keskeltä hädin tuskin tunnistettaviksi ylistyksen sanoiksi.

Musiikillisen intervention lisäksi tuli (taas) haukuttua legioonallinen erilaisia ääliöitä, joristua roolipeliteoriaa (koska me osataan jo käytäntö), ja pohdittua mahdollista peliprojektia.

Kuin sattuman kaupalla, reppuni täyttyi Rautalahden Käsikirjaston tuotteilla - muutamalla Hiltusen albumilla, neljällä Helboylla (olen varmaan lukenut ne jo, mutta kun ovat hyviä), Nyrok cityllä ja Julmien tarinoiden ensimmäisellä albumilla.

Lisäksi ostin aiemmin päivällä Umberto Econ uuden kirjan, Baudolinon.

Kaiken kaikkiaan, hyvä ilta. Näitä saisi olla enemmänkin.

Bussimatkan Länsi-Helsinkiin kulutin jos voittaisin lotossa-unelmoinnilla. Jos saisi jostain tarpeeksi pätäkkää, haluaisin (tällä hetkellä - huomenna haluaisin ehkä ostaa koko rahalla nallekarkkeja ja saksalaisia pehmopornopätkiä) perustaa kustantamon. Meillä oli tästä pari vuotta sitten, kun IT-ala oli vielä voimissaan ja lompakosta nousi tulevien optiomiljoonien vahva, esanssinen tuoksu, puhetta ainakin Ripan kanssa.

Sellaisen kustantamon, joka ei tavoittele voittoa (osuuskunta kelpaisi hyvin), ja jonka suojissa voisi julkaista kavereiden projekteja. Ehkä omiakin, ja ehkä ihan tuntemattomien, jotka osoittauvat hyviksi tyypeiksi. Jos porukka saisi hilattua perseensä ylös penkistä, tästä tuttavapiiristä saisi puristettua ulos helvetin hyvä roolipelikirjoja, muutaman kohtuulaadukkaan novellikokoelman, ehkä jopa pari täyspitkää kirjaa - ja muutamankin runokokoelman.

Sitä voisi koodata ja laittaa pystyyn pienen, mutta toimivan nettikaupan ja myydä tuotteita (soveltuvin osin) suoraan imuroitavina pdf:inä, ja sitten ottaisi sopivan kokoisen painoksen perinteistä formaattia. Pelitavaran saisi Fantsun kautta kaupaksi ja varmaan jotain kautta ulkomaillekin. Eiköhän sille kaunokirjallisuudellekin jotain reittejä löytyisi.

Julkaisisi tavaraa niin kauan kun rahaa riittäisi. Mikäli kukaan ei sponsoroisi jatkoa, niin sitten ei - mutta olisi ainkain tunne, että on tehnyt jotain. Sopivalla pääomalla pystyisi myös ottamaan freelancereita tekemään teksteille ediointia, kuvitusta pelituotteisiin, taittoa ja muuta tärkeätä. Sillä saisi parille ihmiselle, jos ei nyt leipää pöytään, niin ainakin voita päälle.

Tuosta unelmaa ja minua ei erota kuin miljoona euroa. Huomenna on lauantai ja lottokierros. Taidan täyttää kupongin ennen illan Vampire-liveä.