Viiksimiehet tulevat

Pään oikea puoli on kipeä - sain eilen matsissa ohimoon kyynärpäätä, ja nyt jomottaa. Mielummin näin kuin nyrkillä nakkikiskan jonossa, tosin.

Aamu meni tähän asti hyvin - lorvailin syrjäiseen pankkikonttoriin hakemaan uuden muovikortin ja sitä ennen kulutin aikaa kahviossa. Täytyy myöntää, että voisin oppia pitämään tästä tavasta - käydä aina ennen työpäivää jossain kahviossa vetämässä sumpit ja patongin omassa rauhassa. Samalla voi lukea aamun lehden, tai kuten minä tänä aamuna, selata läpi Harn Religions-kirjaa.

Ehkä osansa asiaan on sillä, että tässä kellokorttien luvatussa maassa moinen tekee olon äärettömän boheemiksi ja urbaaniksi. Ja kukapa meistä ei haluaisi olla boheemi ja urbaani. Täytyy varmaan mennä ostamaan baskeri.

Otin tänään töihin tukun cd-levyjä ns. satunnaisotto-tekniikalla - eli sulloin laukkuun kasan levyjä, jotka sattuivat ensimmäisenä käteen. En tiedä muodostaako tämä lista jonkinlaisen kattavan kuvan valikoimasta ja musiikkimaustani, mutta laitetaanpa se tähän kuitenkin:

Radiopuhelimet: Maasäteilyä
Radiopuhelimet: Oulu on kaupungin nimi
HC Andersen: Eventyr
Kauko Röyhkä: Räyhähenki muistelee (kokoelma)
Viikate: Ei ole ketään kelle soittaa (single)
Zen Cafe: Helvetisti järkeä
The Crash: Comfort deluxe
Kotiteollisuus: Tomusta ja tuhkasta
Pronssinen Pokaali: Maa hehkuu

Aika räminävoittoistahan tuo on. Radiopuhelimet, Viikate, Kotiteollisuus ja Pokaali voitaneen ainakin jollain tasolla lukea näihin raskaampiin kotimaisiin yhtyeisiin.

Niinjoo - mainitsin että aamu meni tähän asti hyvin. Nyt kun ehdin töihin asti, selailin nettiä ja kavereiden höpinöitä, tuli taas jotenkin ulkokultaisesti vittuuntunut olo. En tiedä johtuuko se siitä, että olen viime vuosina (tai aina) ollut jotenkin ulkona sosiaalisesta elämästä, vaiko jostain muusta jota en lähde tarkemmin erittelemään näin julkisella areenalla. Joka tapauksessa, v-käyrä ponnahti äkkiä viikon huippulukemiin - ei liene mikään saavutus näin maanantaiaamuna.

Koska en halua että kukaan saa allekirjoittaneesta mitenkään turhan mukavan miehen kuvaa, tahtoisin jakaa seuraavan ajatelman kanssanne.

"Kesä tekee tuloaan
joku tekee kuolemaa
tytöillä on hameen alla
jotain kosteaa

he panettelevat minua
selkäni takana
he panevat kaikkia, toisiaan
keitä tahansa

murha, petos, kiristys
elävän lihan kiivas puristus
en hengitä samaa ilmaa
teidän kanssanne
en halua tartuntaa
vammaisista kasvoistanne"

- Radiopuhelimet / Kevättä ilmassa

Laittamattomasti sanottu. Menee tosin metreillä ohi alkuperäisestä suivaannuksen aiheesta, mutta en ole koskaan väittänytkään että sihtini olisi erityisen tarkka.

Nyt minut tullaan muistamaan karkeana, alatyyliä viljelevänä naistenvihaajana. Hitto. Tämä valtava kyynel silmäkulmassani on se menetyksen tunne.