Viiksimiehet tulevat

"seuraavassa sodassa
omaa oikeuttani puolustan
ja annan kansalleni
vahvan johtajan
seuraavassa sodassa
se olen minä joka määrää
milloin joulua vietetään
ja mihin rajat vedetään
kaikkivoipa käteni
kartalle linjat piirtää
ja jos vuoret ovat edessä
on niitä voitava siirtää
seuraavassa sodassa
ei pääse muut sähläämään
seuraavassa sodassa
se olen minä joka määrää
kuten jokaisessa edellisessä"

- Radiopuhelimet / Seuraavassa sodassa

Vastoin parempaa tietoani ja silkkaa tylsistyneisyyttäni erehdyin taas lukemaan jenkkiblogeja. Saattaa tosin olla, että se oli tällä kertaa hyväkin asia.

Huomenna aion mennä kirjastoon ja lainata ison tukun itämaista viisautta sisältäviä kirjoja. Asetan itselleni päämäärän; siinä vaiheessa kun sota ulottuu tänne asti, olen jo saavuttanut valaistumisen portaiden ylimmän askelman, enkä juuri välitä.

Sitä ennen vajoan vain takaisin mukavaan nojatuoliini, kaadan toisen lasin Bristol creamia ja mietin miksi oikeastaan vaivaudun.

Voisin kirjoittaa tähän pitkän pätkän poliittista kommentointia, nokkelia välihuomautuksia ja sosiaalipoliittista analyysia. Mutta minulla on jotenkin sellainen tunne ettei siihen ole edes tarvetta.

Tämä on niitä hetkiä jolloin sitä voi vain painaa päänsä nöyrästi alas ja olla tyytyväinen siitä että syntyi mihin syntyi. Olkoonkin, että verot ovat korkeat, palkat matalat, talvi pitkä ja kesä liian kuuma.

Mutta sillä välin kun oikea aivopuoliskoni tuudittautuu hyvänolon tunteeseen, vasen miettii, että pitäisikö sittenkin lähteä kokeilemaan vaellusta, käydä ampumaradalla ja ostaa muutama kassillinen purkkimuonaa varastoon. Ihan vain... Varmuuden vuoksi. Koska jos me emme ole vilpittömästä jonkun puolella, saatamme huomaamattamme olla jotain vastaan.

Ja sellaiset epäkohdat on syytä korjata ennakoivalla iskulla, eiköstä joo?