Ja syövät kakkupalanne. Väliaikainen, summittainen ja hetkittäinen. Lievästi sinkkiämpärimäinen jälkimaku.

sunnuntaina, syyskuuta 22, 2002

Tänään, kuten useana muunakin sunnuntaina, minua masentaa lukea Hesarin asuntoliitettä. Kukapa ei haluaisi viimeisen päälle tehtyä omakotitaloa Kirkkonummelta - sellaista, jossa esittelijän adjektiivit loppuvat kesken (no, tämä ei liene vaikeaa), ja jossa tuntuu olevan kaikki tarpeellinen. Ja torni. Minä haluan talon jossa on torni.

Hintaakin vain vähän nafti kahdeksansataatuhatta äyröä.

Ja sitten ovat tietysti ne Helsingin keskustan arvokämpät, 150+ neliötä, viisi makuuhuonetta ja katto korkealla. Vietin kaksikymmentä karvasta minuuttia Huoneistokeskuksen virtuaaliesittelyissä. Nyt hajoaa pää.

Lottosin eilen. En voittanut. Kaksi ensimmäistä numeroa oli kuitenkin oikein ja alkoi jännittämään ihan oikeasti.

Huuhtelen pettymyksen karvaan maun... Äh, hitto, limukin on loppu.
Comments: Lähetä kommentti

<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?