Viiksimiehet tulevat

"Tota mä en usko, koska aina
kaikki kauniit pelastetaan.
Jos sä oot kaunis ei sun tarvi
kantaa mistään huolta."

- Kauko Röyhkä / Kauniit pelastetaan

Aika suorittaa tutkivaa journalismia. Tai no, ollaan nyt kerrankin rehellisiä - aika aukoa päätään koska työpäivä on taas puristanut mehut sitruunasta.

Lähdin tutkimusmatkalle tuntemattomaan (melkein sananmukaisesti) ja tutkimaan millaisia mottoja sinkut.net palvelun sinkkutytöillä on. Hakukriteereiksi oma sukupuoli (mies - älkää nyt alkako urputtamaan tästä, vaan antakaa raukan joskus tuntea olonsa äijäksi) ja ikähaarukaksi 20-30 (ei sillä, että olisin ketään tai mitään etsimässä, mutta JOS nyt kuitenkin olisin, niin en minä mitään sakkolihaa tai itseäni liian paljon vanhempia haluaisi tavata).

Ihan oikeasti. Rakkaat sinkut. Se motto esiintyy nimen, iän ja asuinpaikan lisäksi ainoana kriteerinä siinä yhteenvetolistassa. Sillä pyritään erottumaan massasta, ei uppoamaan sinne. Kuka oikeasti haluaisi tavata ihmisiä jotka kuvaavat itseään seuraavilla motoilla:

• Jos mokataan, niin sitten mokataan kunnolla!


• Sateen jälkeen aina paistaa aurinko


• Avoimin silmin, avoimin mielin


• Paistaa se päivä risukasaankin :)


• Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Valitan, tytöt - joudutte ostamaan kahvinne itse. Tuolla mielikuvituksella joutuu keräilyeriin käymättä lähtöruudun kautta. Jessus.

Toden sanoakseni, oli siellä muutama ihan nasevakin motto. Niitä oli vain vaikea nähdä tuskankyynelten lävitse. Olenkohan minä liian vaativa? Luultavasti. Liian hyvään tottunut.

Voihan se tietysti olla, että noitakin mottoja on miettty huolella ja ihmiset niiden (ja lukemattomien muiden) takana todellakin etsivät henkilöitä, joihin moiset tähdenlennon kirkkaudella välkehtivät aforismit vetoavat. Se on toki ihan jees - uskon, että ne ihmiset ansaitsevat toisensa.

Ainakin Carpe Diem!-latteuksien määrä oli vähentynyt huomattavasti sitten viime testikierroksen. Siinä on kyllä lausahdus, jonka ainakin pitäisi ajaa kenet tahansa omanarvontuntoisen miehen hakemaan seuraa mielummin lähimmältä ratsastustallilta.

Joku nokkela varmaan keksii kysyä, että katsoinko millaisia hengenjättiläisiä sinkkumiehet ovat? En helvetissä. Tyhmä saatan olla, mutta masokismi on minusta vieläkin itseäni rikkaampien hupi.

Mitenköhän minä päädyin kirjoittamaan tästäkin aiheesta? Hämärien muistikuvien mukaan tapoin taas aikaa Cityn naamavärkki-palvelussa ja tsekkasin jonkun piukean blondin käyntikortin, mistä löytyi listattuna rankkaa diskohumppaa MTV:n soittolistan malliin. Kiss kiss. Ajauduin tupakalle miettimään miten valaisevaa olisi joskus saada viettää päivä jonkun Helsinki Klubilla työkseen asuvan kantisblondin päässä. Jotta saisiko siitä perspektiiviä. Ja siitä sitten jotain hämärää kautta ajauduin pohtimaan sinkkupalveluiden syvintä olemusta - mottoja.

Älkää kysykö. Carpe-vitun-diem vaan teillekin. Anteeksi ranskankieleni.