Viiksimiehet tulevat

"Ethics antiquated, want them to stay that way
The best thing about this place is that you know that you're leaving some day
And I know you need music more than you need love
Patented cells, pregnant men, tell you where you're coming from

Hang on, don't panic, you feel, you're damaged
Hang on, don't panic, you feel, you're damaged
And it'll get you in the end
When it fails, your jam jar jail"

- Therapy? / Jam Jar Jail

Taas on menossa yksi päivä pelastusarmeijalle. En ole tehnyt juuri muuta kuin tuijottanut ruutua. Työnteko on kuin unta, josta haluaa herätä mahdollisimman pian - mekaanista, turhauttavaa, pitkäveteistä. Olen tehnyt mitä pitää, mutta en juuri enemmän.

Toivottavasti huomenna on parempi päivä.

Eikä oikein ole edes mitään sanottavaa. Tunnen, että jostain alitajunnasta on taas kumpuamassa jotain suurta ylös, mutta siinä kestää vielä, eikä odottaessa pysty oikein keskittymään mihinkään. Kahvitauoillakin olen kirjoittamisen asemesta lueskellut muutamia keskusteluja suomalaiset tykistön toiminnasta talvi- ja jatkosodan aikaan ja yrittänyt palauttaa mieleen sitä miten ampumatoiminta tänä päivänä menee. Enkä muista - viime harjoituskerrasta on jo yli vuosi.

Halvat on huvit.

Lueskelin myös lävitse vanhan koneen tiedostoja, lähinnä tekstejä. Huomasin, hämmästyksekseni, että muistan kovin vähän siitä missä tilanteessa ja mielentilassa ole niitä kirjoittanut - tai kenestä. En ikinä tunnustaisi tätä ääneen, mutta yleensä kaikilla teksteillä on joku tilanne tai henkilö johon ne perustuvat (kyllä, myös tuolla parin päivän takaisella), jota sitten häpeämättömästi käytän hyväkseni, muokkaan ja laitan kokonaan uuteen kontekstiin. Tai jotain.

Esimerkiksi tästä tekstistä en muista yhtään mitään:

Hiljainen

Sinä et puhu paljoa
hiljainen tyttö
sanovat että hiljaiset
perivät maan - vai oliko
se niin että maan hiljaiset

odotimme neljä kuukautta
että alkaisit puhua
sana silloin, toinenkin, ehkä
jos olet puheliaalla tuulella
yleensä et ole

ehkä olet vain tylsämielinen
yksinkertainen tyyppi
sellainen joka ei juuri
viitsi ajatella, eikä
ole mitään sanottavaa

yksi lause kerrallaan
hymyilet ehkä hermostuneesti
et ole kotonasi täällä
missä me muut melskaamme
mutta vastaat kysymyksiin

alan seurata miten kävelet
miten istut, miten rapistelet papereita
joudun keksimään tekosyitä
että saan seistä keittiössä
mistä näkee suoraan pöytääsi

ehkä sinulta puuttuu
mielikuvitusta, rohkeutta
nähdä maailma muuna kuin
mitä se on joka aamu kun
tulet raitiovaunulla töihin

sitten olet lähdössä pois
istumme joukolla jossain kuppilassa
tupakansavua, huonoa musiikkia
alat äkkiä puhumaan
muutut kokonaan toiseksi tyypiksi

istun typertyneenä nurkkapaikalla
käteni haluavat jotain tekemistä
juon ja poltan tupakkaa
kun kuuntelen ääntäsi - ja mikä ääni
on kuin pato olisi murtunut

ehkä oletkin jotain paljon enemmän
aivan muuta kuin luulimme
en pääse irti, vaikka yritän
ja kun hyvästelemme työväentalon nurkalla
minua hävettää ja haluttaa

---

Sainpahan taas hyvän tekosyyn hukata ihmisten kaistaa. Hyvä minä. High five. Pisteet kotiin.

Tarvitsen seikkailun.

Mutta nyt pois täältä ja poikain kanssa pelaamaan erä LOTR:ia.