Ja syövät kakkupalanne. Väliaikainen, summittainen ja hetkittäinen. Lievästi sinkkiämpärimäinen jälkimaku.

torstaina, lokakuuta 24, 2002

"Hey, sister, what am I in for?
What is this place? who are these people?
Miles of wires, fluorescent light, crimson faces, familiar hatred
Miles of wires, fluorescent light, crimson faces, knuckle necklace

Sister, I'm lost and I'm taking you with me
Wherever I go, yeah, I'm taking you with me
'Cause, sister, I'm lost"

- Therapy? / Sister



Aamun googlettaja: Yökastelijan päiväkirja.

Tämä alkaa olla hienoa. Olen kohta pakotettu perustamaan fiktiivisen itsetuhoisen yökastelija-sinkun päiväkirjan. Hittejä ropisisi niin, ettei koskaan.

Varustauduin päivään ottamalla mukaan Therapy?:n Suicide pact - you first-levyn, joka on mahdollisesti yksi parhaista omistamistani levyistä. Andy Cairnsin uran ehdoton huipentuma, niin perinjuurin mielen pohjamudissa taapertava levy, ettei ole toista. Sekä loppumaton inspiraation lähde.

Kotinetti ei toimi vieläkään, ei, vaikka sain uuden modeemin. Vika on siis joko seinätökkelissä tai kaapeloinnissa - ja kun alkupään kaapeloinnin toimittaa ISP:n asemesta PYH, eli Elisa, on vikailmoituksen vasteaika mitä on. Ihanaa.

Eilen Nelosen MTV3:n 45 minuuttia otti silmätikukseen pitkästä aikaa tietokonepelaamisen. Joku nokkela toimittaja oli havainnut, että taannoiseen räjähdykseen liittyneellä keskustelupalstalla oli mainittu Hitman 2-peli ja sehän toki riitti aasinsillaksi.

Onneksi ne olivat sentään haastatelleet ohjelmaan poliisin lisäksi Kasvista, jota minä pidän fiksuna jätkänä. En onneksi joutunut tälläkään kertaa pettymään - siis Kasvikseen. Itse reportaasi nyt oli sitä tuttua kusenkeltaista journalismia, joka ei viitsi paneutua itse asiaan, vaan haluaa tehdä otsikoita. Ihan oikeasti, toimittajat, skarpatkaa edes joskus.

Jos ohjelmasta pitäisi nyt jotain positiivista nostaa esille, niin siinä mainittiin (enimmäkseen Kasvin toimesta) vanhempien vastuu lapsen valvonnasta ja kautta rantain myös pelien ikärajat. Molemmat ovat hyviä asioita - minusta on viimeisten vuosien aikana tullut (järkevien) ikärajojen kannattaja. Pisteitä Kinopalatsille, joka on niitä harvoja paikkoja jossa olen nähnyt ikärajoja oikeasti noudatettavan. Pelien jälleenmyyjätkin saisivat olla vähän valppaampia ja vaatia nassikoilta henkilöllisyystodistuksia - ja saisivat myös kysyä silmät seisoen joululahjoja ostavilta vanhemmilta minkä ikäiselle peli tulee.

Väkivaltaviihteen demonisointi on tyhmää, mutta melkein yhtä tyhmää on väittää, ettei sillä ole mitään vaikutusta lasten kehitykseen.
Comments: Lähetä kommentti

<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?