Viiksimiehet tulevat

"Kevään korva luulee jostain toivon palaavan
toukoinen kuu jos saisi taas langat laulamaan
mutta keskusneiti kertoo
linjan varatun
ei kulje yhteys vieläkään
suuntaan Heinäpään"

- Viikate / Reino Helismaa

Hieno suunnitelmani kaatui kalkkiviivoille, kun gradun arvosana tuli etukäteen tietoon. Huoh. Luvassa ilta täynnä väärinymmärretyn tiedenaisen avautumista siitä miten Suuruutta ei ymmärretä. Onneksi telkkarista tulee Sopranos.

En ole koskaan väittänyt ymmärtäväni täydellisyydentavoittelijoita. Itse lopetin moisen toiminnan siinä vaiheessa kun ylioppilaskirjoitukset menivät oman laiskuuden takia ns. reisille. Takana loistava tulevaisuus, edessä ura koodiorjana.

Jos nyt ihan rehellinen olen, niin tulevaisuus jäi taakse siinä vaiheessa kun en ottanut onkeeni lukion kuvaamataidon (ja ilmaisutaidon ja minkä lie) opettajan vinkkiä siitä, että kannattaisi hakeutua jonnekin käsikirjoittajalinjalle, tms. Olin laiska, tylsä ja muutenkin alamaissa - ja hakeuduin intin jälkeen johonkin vihoviimeiseen kouluun, kun en jaksanut istua pääsykokeissa.

Todellakin. Tässä minä toteutan Suurta Unelmaani ja löpisen tyhjänpäiväisyyksiä pienelle joukolle, samalla kun teen hengenpitimiksi ns. oikeita töitä. Ei minulla nyt sinällään mitään koodaamista ja koko it-alaa vastaan ole (etenkään, kun pahin hypenoste on kadonnut konkurssien mereen), mutta joskus minulla oli ihan oikeita unelmia siitä mitä minusta tulee isona.

Tämä on varmaan se kolmenkympin kriisi, kun huomaa että maailma ei painunutkaan polvilleen jalkojeni juureen.

Paska maailma.