Viiksimiehet tulevat

Kotona oli taas ADSL poikki. Oletan tämän johtuvan siitä, että piuha modeemista seinään kulkee läpi olohuoneen vailla mitään sen suurempia suojauksia, ja joku ajaa lähes jatkuvasti sen ylitse taisteluvaunulla. Piuha on siis, taas, rikki. Toinen vaihtoehto on se, että palvelu reistailee, mikä on mahdollista - mutta on helpompaa käydä ostamassa uusi puhelinpiuha kuin selvittää asiaa ISP:n kanssa.

Pitää varmaan ostaa johtoa niin, että riittää ja vetää se sellaista kautta ettei kukaan taatusti kompastu siihen. Kotinikkarointi on sitten kivaa, vähän samalla tavalla kun aukinaiseen vessan oveen törmääminen yöllä pimeässä kämpässä.

Havaitsin tänään aamulla itsessäni oudon seikan, jonka olen havainnut ennenkin mutten ole kiinnittänyt siihen sillä tavalla huomiota. Metro nimittäin pysähtyi aamulla Kulosaaren ja Sörnäisten välillä siihen lahdelman ylittävälle sillalle. Kun katsoi ikkunasta ulos ja näki vain kymmenen metriä alempana vellovan veden, nousi pala kurkkuun.

Eiväthän sillat näinä päivinä enää sorru spontaanisti, eivätkä metrot suistu raiteiltaan, etenkään kun ovat pysähtyneitä.

Eiväthän?

Olihan se jännittävää. Kun oikein antaa mielikuvituksensa lentää, saa samanlaisia jännitystiloja myös metron pysähtymisestä tunneliin. Entäpä jos.... Entäpä jos kulunvalvonta pettää ja toinen metro jatkaa matkaansa ja törmää pysähtyneeseen metroon? Entäpä jos vastaantuleva metro ajautuukin väärälle raiteelle? Mitä tapahtuu kun kaksi metroa törmää tunnelissa? Montako vaunua vääntyy? Mistä pääsee nopeimmin ulos - ja kannattaako edes mennä ulos, kun siellä kulkee myös sähköä? Entä jos syttyy tulipalo? Onko palavasta vaunusta nouseva savu myrkyllistä? Olettaisin että on.

Työmatkastakin voi saada jännittävän. Minulla on toinenkin hieman samanlainen perverssi harrastus - kun olen auton kyydissä eikä ole mitään tekemistä, saatan katsoa ohikiitävää maisemaa ja ajatella millaista olisi sotia siinä. Mihin rakentaisi väijytyksen jos vihollisen joukkoja liikkuisi tietä pitkin? Miltä tuntuisi rynnäköidä juuri tuon peltoaukean ylitse? Miltä tuntuisi puolustaa tuota latoa tuon pellon ylitse rynnäköivää vihollista vastaan?

Pitäisi varmaan lukea vähemmän sotakirjallisuutta. Mutta tylsää minulla on harvoin, ellen sitten ole niin pähkinöinä etten jaksa potkia mielikuvitusta liikkeelle.

Janoksen, Mikin ja muiden jotka ovat lukeneet Isle of Saints-peliin kirjoittamani Antero Isopuro, Seikkailijaluonne -hahmon ei tarvinne enää ihmetellä mistä se konsepti tuli mieleen. Olen funtsinut, että jos olisin viitseliäs, voisin perustaa Anterolle oman varjoblogin. Se varmaan alkaisi vain toistaa itseään vähän turhan nopeasti.

Hmm. Huomaan, että Anterosta kertova teksti on työkoneellani, vanhalta koneelta pelastettujen tiedostojen joukossa. Pitäisiköhän, yleisön pyynnöistä huolimatta, postittaa se tähän?