Viiksimiehet tulevat

"My idea of love comes from
A childhood glimpse of pornography
Though there is no true love
Just a finely tuned jealousy"

- Manic Street Preachers / Life becoming a landslide

(Jessus, miten hyvin tuo sanottu ja kirjoitettu)

Kun kävelin aamulla töihin, satuin vilkaisemaan Ilta-Sanomien lööppiä, joka kirkui tästä aiheesta. MIeleeni palautui, että näin eilen tämän Aguileiran videon. Ja kyllä, olen samaa mieltä.

Mitä minun pitäisi ajatella videosta, jossa lapsimissiksi meikattu nuori laulajatar esiintyy nyrkkeilykehässä, jalassaan pitsiset (punaiset?) alushousut, verkkosukat, hyvin paljastava toppi (tms) - ja joka tekee ei-niin-kauhean-vähän naimista muistuttavaa koreografiaa? Ja jonka tanssiryhmä tekee samaa, samassa asusteessa?

Video huipentuu siihen, että kaksi misua (toinen on laulajatar ja toisella on maski) nyrkkeilevät hurraavien miesten ympäröimänä - miesten, jotka painavat takaisin kehään naisen, joka ottaa vauhtia naruista.

Minusta se kohtaus, omalla tavallaan, kertoo varsin paljon tästä ajasta.

Voisin tietysti ottaa tässä sen helpon asenteen; että se on minulle aivan sama millaisia videoita artistiti (tai niiden markkinoijat) tekevät, ja se on minulle aivan sama mitä musiikkia ihmiset kuuntelevat. Että minä teen omat valintani ja paskat nakkaan muista.

Jostain syystä irvistin henkisesti, kun vähän matkaa lööpin jälkeen vastaan käveli joku teinipimu tiukoissa farkuissaan ja viimeisen päälle meikattuna. Kesällä se oli vielä pahempaa.

Ei ole nimittäin kauhean vaikea vetä yhtäsuuruusmerkkejä naperoiden pukeutumisen ja esimerkiksi Aquileran korostetun post-apokalyptisen (se on ensimmäinen sana, joka minulle niiden videoiden kuvakielestä tulee mieleen) antaa-ymmärtää-ja-varmaan-myös-ymmärtää-antaa -teeman, sekä jonkun britneyspearsin korostetun viattoman lutka-lookin välille. Hit me baby, one more time. Päätä patterin väliin.

Maailmassani on pieni helvetti varattuna markkinoijille ja brändisuunnittelijoille. Ihmisille - tai pikemminkin firmoille - joiden tehtävänä on myydä meille tavaraa, jota emme tarvitse ja mielikuvia, joita ilmankin pärjäisimme. Moraali on paljon köykäisempää kauppatavaraa kuin viimeisen kuukauden myyntitilasto.

Sopii vain toivoa, että jonkun tähden silikonit räjähtävät kesken rivon tanssiesityksen, vähän samalla tavalla kuin Malboromies kuoli syöpään.

Tästä voisi puhua pidempäänkin, mutta taidan säästää jeesustelun myöhemmäksi ja mennä tupakalle.

Malboromies. Tupakka. Voi helvetti.