Viiksimiehet tulevat

"on tullut aika
tehdä vihdoinkin matka sinne
on tullut aika
sukeltaa siihen pimeään
mene syvemmälle
vielä pitemmälle
ja pidä silmäsi auki
käy siellä syvällä
sillä näet sen jälkeen selkeämmin"

- Radiopuhelimet / Syvemmälle

Mikki koki suuren valaistuksen. Koska ristiinlinkkaaminen on kivempaa kuin ristiinnaiminen (teoriassa, en tiedä käytännöstä), tunnen palavaa halua käsitellä asiaa lisää.

Yleensä tälläisissä päiväkirjan ja pakinan sekasikiöissä (jota kuvittelen itseni kirjoittavan) täytyy olla jokin vahva tunnetila takana, jotta tekstiä syntyy. Pelkkä päivittäisten asioiden kertaaminen tuntuu aika turhanpäiväiseltä - tärkeämpää on, että olennainen välittyy. Olennaista on yleensä nimenomaan se tunnetila - kun vituttaa niin kuin pientä oravaa, jonka pähkinät on jäässä, ja siitä haluaa kirjoittaa, pitää pystyä välittämään se tunne.

Samalla tavalla tunteesta muodostuu jonkinlainen polttoaine kirjoittamisen taakse - olet joko helvetin pahalla tai hyvällä tuulella, sama se. Olet kuitenkin jossain vahvassa mielentilassa, jonka haluat välittyvän, syistä jotka luultavasti vain itse täysin ymmärrät. No, okei - ollakseni rehellinen, syistä, joita ainakaan sinä et täysin ymmärrä.

Kun mielentila on tasainen kuin Pohjanmaa, ei löydy polttoainetta. Eikä niin ollen tule myöskään kirjoitettua - tai jos tulee, tuloksena on juuri sitä "Tänään pesin marsun. Marsu vinkui."-laverrusta, jonka voisi varmaan luokitella henkiseksi tyhjyydeksi.

Tietysti, vaikka tekstin tuottaminen on niin kivaa kuin onkin, ei ole pidemmän päälle terveellistä olla koko ajan mopo ojassa, tai onnen seitsemännessä taivaassa. Ensimmäinen on tie ruumishuoneelle, toinen selvä merkki siitä, että henkinen lobotomia on tullut suoritettua hyvissä ajoin.

Ei tätä tietenkään voi minään kategorisointina pitää - on paljon muitakin syitä kirjoittaa, pätemisen tarpeesta silkkaan tylsistymiseen.

Mikin linkki on muuten tuonut yllättävän paljon liikennettä mukanaan. On tavallaan helpottavaa huomata, että näiden tekstien lukijoissa on vielä jotain diversiteettiä (hieno sana, muuten - mitähän se tarkoittaa?). Välillä tämä kirjoittaminen tuntuu siltä kuin sitä tekisi pieni piiri pienelle piirille. Sukurutsasta ja rajatusta geenikannasta ei ole ennenkään syntynyt kuin hulluja hallitsijoita.