Linkit
Pulautetta
merten at iki dot fi
Fanit
Archives
- 10/01/2001 - 11/01/2001
- 11/01/2001 - 12/01/2001
- 12/01/2001 - 01/01/2002
- 01/01/2002 - 02/01/2002
- 02/01/2002 - 03/01/2002
- 03/01/2002 - 04/01/2002
- 04/01/2002 - 05/01/2002
- 05/01/2002 - 06/01/2002
- 06/01/2002 - 07/01/2002
- 07/01/2002 - 08/01/2002
- 08/01/2002 - 09/01/2002
- 09/01/2002 - 10/01/2002
- 10/01/2002 - 11/01/2002
- 11/01/2002 - 12/01/2002
- 12/01/2002 - 01/01/2003
- 01/01/2003 - 02/01/2003
- 01/01/2005 - 02/01/2005
- 05/01/2005 - 06/01/2005
- 08/01/2005 - 09/01/2005
Ja syövät kakkupalanne. Väliaikainen, summittainen ja hetkittäinen. Lievästi sinkkiämpärimäinen jälkimaku.
torstaina, marraskuuta 21, 2002
Hamiltonin Misspent Youth on kyllä mielenkiintoinen. Se ei ole tyystin erilainen kuin miehen aikaisemmat, kohtuullisen massiiviset avaruusoopperat - kirjoitustyylin tunnistaa kyllä. Aihepiirikään ei ole täysin erilainen - Hamilton on ennenkin kirjoittanut geeniterapiasta ja muusta sellaisesta.
Mutta lähestymistapa on kyllä tyystin erilainen. Kirjassa on, melkein, jonkin teiniromaanin tuntua, mutta kypsällä tavalla. Lisäksi se maalaa mielenkiintoisen kuvan Euroopan Unionista ja yleensäkin koko maailman lähitulevaisuudesta.
Hitto, tämähän on melkein kyberpunkkia. Melkein.
Istuin aamulla kahvilassa lukemassa ja huomaamattani kahvi kylmeni. Se kertonee jotain.
Mutta lähestymistapa on kyllä tyystin erilainen. Kirjassa on, melkein, jonkin teiniromaanin tuntua, mutta kypsällä tavalla. Lisäksi se maalaa mielenkiintoisen kuvan Euroopan Unionista ja yleensäkin koko maailman lähitulevaisuudesta.
Hitto, tämähän on melkein kyberpunkkia. Melkein.
Istuin aamulla kahvilassa lukemassa ja huomaamattani kahvi kylmeni. Se kertonee jotain.
