Viiksimiehet tulevat

"I write this alone in my bed
I've poisoned every room in the house
the place is quiet and so alone
pretend there's something worth waiting for

There's nothing nice in my head
the adult world took it all away
wake up with same spit in my mouth
cannot tell if it is real or not

I try and walk in a straight line
an imitation of dignity
from despair to where"

- Manic Street Preachers / From despair to where

Luvassa kiireinen perjantai-ilta. Pitää evakuoida itsensä kotoa mahdollisimman aikaisin koska siellä joku maisteri ja sen työkaverit aloittavat ryyppäjäiset kuudelta. Itse sain kutsun varpajaisiin (tiedättehän, se viimeinen ilta jossa tuore isä voi luvan kanssa olla tolkuttomassa kännissä). Pitää yrittää järjestää aikataulu niin että ehtii ainakin käymään paikan päällä.

Luen Michael Asherin kirjaa The real Bravo Two Zero joka ruotii kohtuullisen myyntimenestyksen saanutta Bravo Two Zero-kirjaa varsin kriittisesti. Tai no, kriittisesti ja kriittisesti - teilaa sen täysin. Jälkimmäinenhän oli ex-SAS miehen kirja siitä miten Persianlahden sodan aikana kahdeksanmiehisen partion matka meni ns. reisille. Kirjan kirjoittaja vierittää kovin innokkaasti syitä kommenon ja muutaman partiotoverin niskoille ja Asher taas vierittää syytä varsin innokkaasti kirjoittajan, partion johtajan, niskoille. Aiheesta on julkaistu muutaman muunkin partiossa mukana olleen kirja, joita en ole vielä lukenut.

Asher on itse entinen SAS-sotilas ja omaa tuntemusta beduuini-kulttuurista niin että alimmaiset mätänee. Tai siis ainakin tämän kirjan mukaan. Kirja tuntuu lähinnä olevan missio yhden kuolleen partion jäsenen maineen puhdistamiseksi.

Mielenkiintoista luettavaa, kuitenkin.

Ai niin. Mainitsin jokin aika sitten osallistuvani erään pelin beta-testiin ja imuroin parasta aikaa ensimmäistä alpha-versiota. Saattaa olla että viikonloppu menee aika vähien yöunien, tai ainakin runsaan kiroilun, merkeissä.