Viiksimiehet tulevat

"It's like somebody died in here, it's like somebody died in here
The room is full of nervous laughter, the room is full of awkward glances
It's like somebody died in here, it's like somebody died in here
And I don't know if I should laugh or cry, and I don't know if I should stay or hide"

- Therapy? / There from Delorean

Hiljaista pitää, edelleenkin. Kissako kielet vei? Sisäiset sankarini.

Eilen tuli viha-hetki. Tiedättehän, sellainen musta kymmenminuuttinen täynnä irrationaalista vihaa koko maailmankaikkeutta kohtaan. Tornado, joka tekee huonekaluista silppua ja tuhoaa astiaston. Televisio, joka on vain sekuntien päässä kuolemastaan. Videot, jotka pitää hengissä vain se tosiseikka että niistä pitäisi repiä miljoona piuhaa irti ennen kuin koko roskan voi heittää parvekkeelta alas.

Vihaa. Synkkää, alastonta vihaa. Kyllä te tiedätte. Jokainen kokee sen joskus - se tulee aina yllättäen, varoittamatta, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jälkeenpäin se tuntuu irrationaaliselta ja omituiselta.

No, okei - ehkä minä nyt vähän dramatisoin.

Tulin yöllä kotiin vietettyäni puoli tuntia öisen Itäkeskuksen ulkopuolella ihmettelemässä millä pääsisin kotiin, tein leivän (viimeinen leipä, viimeisillä päällysteillä mitä jääkaapista löytyi, mind you), ja panin pyörimään uusimman jakson Tummien vesien tulkkia, jonka olin pannut nauhalle. Koska videon kaukosäädin on ns. paskana ja saakelin rakkineesta ei löydy manuaalikontrolleja ajastimelle, olin ottanut neljän tunnin nauhan ja laittanut sen nauhoittamaan lähtiessäni kotoa noin kello 17.30.

17.30 + 4 tunia = 21.30. Eikö? Ainakin minun, tunnetusti heikonlaisen, laskutaitoni mukaan näin on. Ja sarjan piti loppua 21.15.

Ja vitut.

Nauhoitus katkesi juuri ennen loppua, juuri kun Mikko Kivisen esittämä tv-yhtiön pikkupamppu koputtaa eronneen vahtimestarin kotiovelle ja on valmis sanomaan moneen kertaan mainoksessa kuullun lauseen: "En seiso tässä nyt omasta tahdostani".

Siiihen katkesi. Niin nauha kuin minun kärsivällisyyteni. Hermostutti. Näin lievästi sanoen. Jos joku katsoi em. jakson, arvostaisin synopsista viime minuuteista.

(Ja kyllä minä tiedän että muutama teistä puristi tietokonetuolin käsinojia ja kuvitteli että minä sain annoksen irrationaalista vihaa jostain toisesta syystä. Ei pisteitä tälläkään kertaa, lapset.)