Viiksimiehet tulevat

"Ja meidän voimamme kumpuaa:
Itsemurhan kaipuusta,
kerroshampurilaisista,
vaate-ale viikoista
Ja henkilökohtaisista puhelinlaskuista,
reisitaskuista,
Fjällräven parkoista,
Turhamaisuutemme marssii kuin kylläinen armeija kohti..."

- Turun Romantiikka / Esla

Keskiviikko, keskellä viikkoa, toinen jalka haudassa mutta toinen vielä vallattomasti käymässä kohti perjantaita.

Tänään pitäisi antaa kontribuutio akateemiselle (tai kaupalliselle) maailmalle ja lampsia päivän päätteeksi osallistumaan yhteen tutkimukseen. Yhteisötutkimukseen - ja tästä on selvästi tulossa jonkinlainen trendi, koska osallistuin moiseen viimeeksi joskus vuosi sitten. Se ei tosin vaatinut fyysistä läsnäoloa.

Toisaalta, pitäisi ehkä jättää menemättä koska tutkimus käsittelee (tai näin ainakin luulisin) ainakin jollain tasolla mainostamista. Ja minä kun en ole koskaan tullut kauhean hyvin juttuun mainosten kanssa, etenkään netissä näkyvien sellaista. Osaltaan tämä voi johtua kaikenmaailman popupeista, mutta on siinä muutakin.

Olen nähnyt kovin, kovin vähän saitteja jossa mainos olisi saatu esille ilman että se ärsyttäisi, olkoonkin että kaikenmaailman bannereihin tottuu aika nopeasti ja ne pystyy unohtamaan. Tässä on jotain selkeästi ristiriitaista; toisaalta mainoksen pitäisi olla niin näkyvä, että se saisi satunnaisen selaajan mielenkiinnon heräämään. Toisinsanoen, sen pitäisi joko olla oikeaan kohtaan asetettu tai sitten siinä pitää olla jotain liikkuvaa.

Ja sitten taas toisaalta, noilla kriteereillä tehty mainos on niin vihoviimeinen värkki että meinaa hermo mennä ainakin kun sellaisen näkee. Ihan oikeasti; jos minä surffaan jollekin saitille, surffaan sinne asian takia, yleensä lukemaan jotain. Ja kun näkökentän ylälaidalla alkaa vilkkumaan joku helvetin tivoli, herpaantuu keskttymiskyky. Ja mitään en vihaa niin paljoa kuin keskittymiskyvyn herpoamista. No, paitsi ehkä kaalikeittoa.

Tämä alkaa nyt mennä niin rekaksoispisteeksi, että antaa olla. En jaksa lähteä analysoimaan jo puhki-analysoitua juttua.