Linkit
Pulautetta
merten at iki dot fi
Fanit
Archives
- 10/01/2001 - 11/01/2001
- 11/01/2001 - 12/01/2001
- 12/01/2001 - 01/01/2002
- 01/01/2002 - 02/01/2002
- 02/01/2002 - 03/01/2002
- 03/01/2002 - 04/01/2002
- 04/01/2002 - 05/01/2002
- 05/01/2002 - 06/01/2002
- 06/01/2002 - 07/01/2002
- 07/01/2002 - 08/01/2002
- 08/01/2002 - 09/01/2002
- 09/01/2002 - 10/01/2002
- 10/01/2002 - 11/01/2002
- 11/01/2002 - 12/01/2002
- 12/01/2002 - 01/01/2003
- 01/01/2003 - 02/01/2003
- 01/01/2005 - 02/01/2005
- 05/01/2005 - 06/01/2005
- 08/01/2005 - 09/01/2005
Ja syövät kakkupalanne. Väliaikainen, summittainen ja hetkittäinen. Lievästi sinkkiämpärimäinen jälkimaku.
torstaina, marraskuuta 14, 2002
Kaikista maailman paikoista olin sikalassa.
Onneksi mukana oli Frankie junior, joka yritti pitää hajua poissa herkästä nenästään jonkun rätin avulla. En olisi hämmästynyt, jos rätti olisi ollut joku hajustettu nenäliina. Hintti-Frankie, sanottiin, muttei koskaan vasten naamaa.
Olihan se tuoksu melkoinen - minulle on aina väitetty että sika on yksi puhtaiimmista eläimistä, mutta ehkä näille sioille ei asiasta oltu kerrottu. Siinä ne pyörivät, paskassa ja ravassa, ja röhisivät onnellisina. Ainakin luulen että ne olivat onnellisia. Paitsi yksi.
Astuin Frankien ohitse ja korjasin hatun parempaan asentoon. Katon hehkulamput häikäisivät ikävästi jos lieri ei ollut tiellä. Jostain kumman syystä minulle nousi mieleen kuva Sierra Nevadan aavikoista, täynnä laiduntavia sikoja.
Laiduntavatko siat? Helvetti, nyt pitää keskittyä.
Isäntämies istui jokseenkin maansa myyneen näköisenä isoimman karsinan vieressä ja haroi harventuvaa - ja harmaantuvaa - tukkaansa. Se oli pukeutunut kauhtuneeseen haalariin ja Yankeesien lippikseen.
"Se on kuallu", isäntämies lausui, vaikka ei olisi tarvinnut. Karsinassa makasi isoin koskaan näkemäni sika, selällään ja pää veressä. Ei tarvinnut olla ammattilainen ymmärtääkseen että joku oli lopettanut possun maallisen vaelluksen hyvin tähdätyllä laukauksella otsalohkoon.
"Otan osaa", vastasin, vaikken ottanut. Possuparka päätyisi kuitenkin jonkun lihavan valkokaulusperheen päivällispöytään. Toivottavasti joku tukehtuisi luotiin.
Frankie änkesi viereeeni ja päästeli oksentamista muistuttavia ääniä. "Voi vittu. Kinkku on murhattu!" Melkein toivoin että se olisi oksentanut kermanvalkealle silkkipuvulleen.
Oli aika ryhtyä hommiin.
Aamun googlettaja: Kinkku murha. On hyvä vaan. Minä kävin aamulla ostamassa Road to Perditionin sarjakuvana.
Onneksi mukana oli Frankie junior, joka yritti pitää hajua poissa herkästä nenästään jonkun rätin avulla. En olisi hämmästynyt, jos rätti olisi ollut joku hajustettu nenäliina. Hintti-Frankie, sanottiin, muttei koskaan vasten naamaa.
Olihan se tuoksu melkoinen - minulle on aina väitetty että sika on yksi puhtaiimmista eläimistä, mutta ehkä näille sioille ei asiasta oltu kerrottu. Siinä ne pyörivät, paskassa ja ravassa, ja röhisivät onnellisina. Ainakin luulen että ne olivat onnellisia. Paitsi yksi.
Astuin Frankien ohitse ja korjasin hatun parempaan asentoon. Katon hehkulamput häikäisivät ikävästi jos lieri ei ollut tiellä. Jostain kumman syystä minulle nousi mieleen kuva Sierra Nevadan aavikoista, täynnä laiduntavia sikoja.
Laiduntavatko siat? Helvetti, nyt pitää keskittyä.
Isäntämies istui jokseenkin maansa myyneen näköisenä isoimman karsinan vieressä ja haroi harventuvaa - ja harmaantuvaa - tukkaansa. Se oli pukeutunut kauhtuneeseen haalariin ja Yankeesien lippikseen.
"Se on kuallu", isäntämies lausui, vaikka ei olisi tarvinnut. Karsinassa makasi isoin koskaan näkemäni sika, selällään ja pää veressä. Ei tarvinnut olla ammattilainen ymmärtääkseen että joku oli lopettanut possun maallisen vaelluksen hyvin tähdätyllä laukauksella otsalohkoon.
"Otan osaa", vastasin, vaikken ottanut. Possuparka päätyisi kuitenkin jonkun lihavan valkokaulusperheen päivällispöytään. Toivottavasti joku tukehtuisi luotiin.
Frankie änkesi viereeeni ja päästeli oksentamista muistuttavia ääniä. "Voi vittu. Kinkku on murhattu!" Melkein toivoin että se olisi oksentanut kermanvalkealle silkkipuvulleen.
Oli aika ryhtyä hommiin.
Aamun googlettaja: Kinkku murha. On hyvä vaan. Minä kävin aamulla ostamassa Road to Perditionin sarjakuvana.
