Viiksimiehet tulevat

"Keltaisella taksilla
ajoimme tänne niityn reunaan.
Taidamme olla humalassa.
Tarvitset mua, tarvitset tukea
kun oot yksin muita vastaan,
ja vielä humalassa.

Oppisit joskus katsomaan
minne pistät sun pääs,
etkä aina olis niin luottavaisena,
kuin joku avuton pentu jonka isommat veljet
päästävät aina pälkähästä.
Et sä edes kuuntele mua, puhut vaan."

- Kauko Röyhkä / Humalassa

Ilta, yö ja aamu menivät ohitse kummallisen helposti. Peli oli hyvä ja se eteni. Tunsin, että olen elementissäni ja löysin ehkä vihdoinkin hahmoista sen jonkin pienen jutun joka oli tähän asti pysynyt juuri näköetäisyyden ulkopuolella.

Kotimatkalla teki hetken, hyvin nopean pienen hetken, ajan mieli hakata päätä bussipysäkin metallireunaan. Sen asemesta kaivoin esiin Hamiltonin Misspent youthin, luin, ja uppouduin.

Olen tulossa vanhaksi. Istuin kotona kymmenen minuuttia tietokoneen ääressä ja kirjoitin jotain, mutta ei siinä ollut henkeä. Sitten tuijotin hetken aikaa ruutua, panin koneen kiinni ja menin nassikan viereen nukkumaan. Joskus aiemmin olisin tuijottanut ruutua useampia tunteja.

Kuten jo aiemmin aamulla totesin luottamuksellisesti (hah!) toveri Rautalahdelle, mieli vetää sielun näyttöpäätteelle blankkoa. Siltä varalta että mieli löytää näppäimistön, minulla on tietokoneen vieressä kilokaupalla cd-levyjä. Muunmuassa:

Röyhkän Kaksi koiraa, Maa on voimaa, Joko-tai (mutta ei Jumalan lahjaa kun joku nilkki ei ole sitä vieläkään palauttanut). Therapy?:n Nurse, Infernal love, Suicide pact - you first. Helmetin Aftertaste, Kornin Follow the leader ja Untouchables, Radiopuhelimien Maasäteilyä, Manic Street Preachersin Holy bible ja Faith No Moren Angel Dust.

Että jos niikseen tulee, eivät ammukset lopu ihan heti kesken.

Luultavasti ei tule. En tiedä, on jotenkin kummallisen tyhjä ja rauhallinen olo. Kun kävin eilen, pelitauolla, netissä ja katsoin hetken mielijohteesta (tässä kohden iskee sensuuri) ja huomasin että (ditto). Ja vielä samana iltana.

Enkä edes lähtenyt nostalgiatripille. Olen todellakin tulossa vanhaksi.

Ja koska minulla on, toivottavasti, kohta pystyssä tuo alitajunnan komposti, Hetkellinen mielenhäiriö-blogi (tai verkkopäiväkirja, tai imkä lie), katson asialliseksi lopettaa kryptisyyden, kyrpä otsassa -kulkemisen ja jankuttamisen tähän.

Tai siis, tähän:

"Olen verkon silmässä kala, en pääse pois
ovat viiltävät säikeet jo syvällä lihassa mulla
vesi häilyvä, selvä ja syvä, minun silmäin edessä ois
vesiaavikot vapaat, en voi minä luoksenne tulla

meren silmiin vihreisiin vain loitolta katsonut oon
mikä autuus olis lohen kilpaveikkona olla
kuka rannanliejussa uupuu, hän pian uupukoon
vaan verkot on vitkaan tappavat kohtalolla

olen verkon silmässä kala, en pääse pois
ovat viiltävät säikeet jo syvällä lihassa mulla
vesi häilyvä, selvä ja syvä, minun silmäin edessä ois
vesiaavikot vapaat, en voi minä luoksenne tulla"

- Uuno Kailas (Kauko Röyhkä) / Verkon silmässä

Näin kuviin, näihin tunnelmiin.