Viiksimiehet tulevat

"ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu"

- Miljoonasade / Marraskuu

Minä olen syntynyt Marraskuussa. Se varmaan kertoo jotain.

Rahahuolissa kieriskeleminen loppui jo ja jatkunee seuraavan palkkapäivän tietämillä; viestitin itselleni etten piittaa tulemalla eilen pelistä taksilla kotiin ja ostamalla aamulla Manic Street Preachersien kokoelman ja Sopranosin soundtrackin. Vastustan länsimaista kerskakulutusta - oikein - kerskakuluttamalla.

Hämmentävää, miten Sopranos-levyllä Frank Sinatrakin kuulostaa ensimmäistä kertaa oikeasti hyvältä. Olen median uhri. Kaadan sammiosta tuhkaa ylleni.

Niin, se peli - se meni kait ihan hyvin. Ei täydellisesti, mutta ainakaan kukaan (paitsi Ripa) ei nukahtanut kesken pelin. Ehkä tämä tästä lähtee vielä nousujohdanteiseksi. Keskustelimme myös Toisesta Peliprojektista, johon periaatteessa valitsin pelaajat ja valitutin pelipaikan kommendantti Rautalahden suosiollisella avustuksella. Täytyy varmaan oikeasfi tehdä jotain asian eteen ja ottaa kynä kauniiseen käteen.

Olen oikeastaan vähän kyllästynyt hakutulosten kommentointiin (etenkin kun ip-numeroista näkee vähän turhan hyvin kuka niitä on tehnyt, kiitoksia vain kun jaksatte pitää minut kiireisenä - ei tässä muutakaan tekemistä olisi), mutta tämä ansaitsee erikoismaininnan:

Celine Dion.

Anteeksi? Toistatteko? Celine Dion? Se sama Celine Dion? Se laulajatar?

Mukavaa kun kysyitte. En voi sietää sitä nenäänsä honottavaa wannabe-ranskatarta, joka on onnistunut palauttamaan nykymusiikin jonnekin suuria tulvia edeltäneeseen tilaan pompööseillä rakkauslaulu-aihioillaan. Jos Titanic ei olisi uponnut törmättyään jäävuoreen, se olisi varmasti upotettu vain sen takia, että se huuliharpun orgaaninen korvike kiekuu jotain elokuvan tunnussävelmässä. Nimittäisin ao. artistia laulavaksi lehmäksi, paitsi että se ei tee oikeutta niin lehmille kuin hänen langanlaihuudellekaan - ja sitäpaitsi Mariah Carey on jo vienyt tittelin.

Titanicin tunnari aiheutti ja aiheuttaa minussa yhtä vakavia heikotuskohtauksia, näkökyvyn heikkenemistä ja siittiöiden kuolemaa kun Berlinin Take my breath away-loilotus aikoinaan. Jälkimmäistä olen jo oppinut sietämään - olen jopa oppinut jollain perverssillä tavalla sietämään Top Gunia jossa Berlinin rallatus aikanaan soi - mutta pitäkää se nasaalihirviö poissa minun olohuoneestani.

Tähän päättyivät tiedoitukset. Seuraavaksi merisää.