Viiksimiehet tulevat

"Te ootte niin nuorii,
te ootte puhtaita,
ja elämästänne teette legendaa.
Siell' on joku Anton,
siin' on karismaa.
Asunut vuoden Amsterdamissa,
vetää kaikenlaista
sekaisin viinan kanssa,
öykkäröi niinkuin omistais maailman.
Minuun se ei pysty,
se lakoaa edessä.
Mä näen pelon sen väsyneissä silmissä.

Tulkaa, tulkaa isin luokse,
tulkaa, tulkaa isin luokse,
tulkaa, mä tarviin teitä enemmän."

- Kauko Röyhkä / Tulkaa isin luokse

Mikki, tuo ajatustemme Alepa ja Orava, tuo tunteidemme Vantaanjoki käsittelevät huumeita ja huumetestejä. Hukuttaudun mukaan, koska huumeet, jos jokin, jakavat mielipiteitä ja antavat ihmisille joilla ei ole minkäänlaista pätevyyttä puhua aiheesta jonkinlaisen moraalisen oikeutuksen saarnata. Kuten minulle ja useille kansanedustajille.

Lisäksi olen herrojen kanssa harvinaisen samaa mieltä. Ainakin tietyistä asioista.

Aloitetaan huumetesteistä.

Minä en voi sietää huumetestejä, enkä ihmisiä jotka puoltavat sellaisia. Minun sappeni kiehuu, kun Suuri Suomalainen Yritys (tm) ilmoittaa että se tekee uusille ja vanhoille työntekijöilleen huumetestejä ja näin "rakentaa tulevaisuuden yhteiskuntaa paremmaksi". Aihe korpeaa minua siinä määrin, että se oli yksi syy irtisanoutumiseen ensimmäisestä työpaikastani (josta tuli osa erää suurempaa, *köh* TietoPredator, *köh*, konsernia, joka toi mukanaan näitä kaikenmaailman lieveilmiöitä). Tosin, moraalini on siinä määrin joustavaa sorttia että jos rahallinen tilanteeni vaatii työntekoa huumetestejä tekevässä firmassa, niin kyllähän minä sinne menen. Marmatan, mutta menen.

Miksikö? Kiva kun kysyitte.

Ensinnäkin, nykyiset huumetestit eivät ole millään tavalla luotettavia. Ne eivät erottele riittävän tarkasti (jos erottelevat ollenkaan) toisistaan vahvoja särkylääkkeitä, tiettyjä masennuslääkkeitä ja muita laillisia, lääkärin määrämiä aineita, varsinaisista laittomista huumausaineista. Varmasti, verestä tai virtsasta löytyvä aine voidaan jatkotutkimuksissa todentaa lääkkeeksi. Se ei kauheasti lämmitä jälkikäteen, vaikka työpaikka ei menisikään.

Toisekseen, minä en luota ihmisiin. Minä en luota siihen, että testit "suoritetaan ammattilaisten toimesta ja testatun nimi ei tule missään vaiheessa ilmi, ellei testi ole positiivinen". Ei varmasti tule, ei. Eikä kukaan seuraa kännykkäliikennettäsi, eikä sähköpostia. Yksityisyytesi on rikkoutumaton ja minulla on sinulle silta myytävänä.

Kolmanneksi, työnantajalla ei ole minkäänlaista oikeutta ottaa selville mitä joku tekee vapaa-ajallaan, vaikka tämä sitten tunkisi suoneensa korkeaoktaanista bensaa ja tarvitsisi öljynvaihtoa sadan työtunnin välein. Siinä vaiheessa kun minä astun ulos työpaikan ovesta, työpäivän tehneenä, alkaa minun yksityiselämäni, joka, tavallaan joskaan ei kattavasti, päättyy kun saavun seuraavana aamuna työpaikalle. Minä en ole, tietääkseni, koskaan myynyt ruumistani tai mieltäni työnantajalle. Olen myynyt työpanokseni ja se on aika helvetin paljon eri asia. Niin kauan kun teen työtehtäväni moitteetta, se millä minä viihdytän, kiihdytän, kidutan ja manipuloin itseäni vapaa-ajalla on tismalleen ja tasan tarkkaan minun asiani. Siinä vaiheessa kun saavun (tai olen jatkuvasti saapumatta) suorittamaan työtehtäviäni kunnossa jossa en niitä voi suorittaa, tai olen muulla tavalla kestämätön ja kykenemätön hoitamaan hommani, työnantajan sopii kiinnostua minusta.

Saatan joustaa sen verran että voin pitkin hampain hyväksyä huumetestit sellaisissa työtehtävissä oleville ihmisille, joiden henkinen- ja fyysinen kunto vaikuttaa suoraan monen muun ihmisen hyvinvointiin. Äärimmäisenä esimerkkinä vaikkapa lentäjät. Mutta se, että työnantaja pelkää jonkin työntekijän pissivän silmiin koska tarvitsee rahaa huumeisiin ja on valmis varastamaan työnantajaltaan, ei riitä syyksi. Jos työnantajan pää on niin syvällä takapuolessa ettei moisen estäminen onnistu muuten kuin satunnaisilla huumetesteillä, lienee syytä hakeutua konkurssiin mitä pikimmiten. Koska, oikeasti, teillä ei ole tulevaisuutta.

Voisin jatkaa ikuisuuksiin huumetestien seuraamuksista, hoitoonohjauksen tarpeellisuudesta, syrjäytymisen estämisestä, siitä miten käsittämättömän laitonta ja moraalitonta on sanoa työsopimus irti koska joku ei suostu huumetestiin ja tästä "paremman yhteiskunnan rakentamisesta", mutta eiköhän tämä riitä tältä erää.

Seuraavalla kahvitauolla voimmekin sitten puhua kolikon kääntöpuolesta, eli siitä millaisia helvetin idiootteja ovat jo ne sisäiset sankarit jotka "vain vetävät jointin bileissä silloin tällöin", saati sitten käyttävät aineita säännöllisesti. Tai näistä vapaa-ehtoisista järjestöistä ja muista puoskareista jotka muka tietävät mitä huumeongelmalle pitäisi tehdä.

Etikkaa tarjolla, sano.