Viiksimiehet tulevat

"Kun muistosi ei enää satuta ketään
silloin särkyy sydämeni
kun muistosi ei enää satuta ketään
minun sydämeni kulkee
yli rauhattoman maan
minun sydämeni hajoaa
tuulen kanssa kulkemaan"

- CMX / Minun sydämeni on särkynyt

Otiin uuden CMX:n pitkästä aikaa kuunteluun. Yrjänän teksteistä on kadonnut se tietty arvaamattomuus ja kielikuvat, mutta onhan tässä vielä hetkensä ja soitto on, kieltämättä, tuhtia ja ammattitaitoista. Ja kun joku laulaa "kun muistosi ei enää satuta ketään", havaitsen nyökytteleväni tuskin huomattavasti.

Mutta paljon on vettä virrannut joessa ja paljon on muuttunut se yhtye johon alunperin tutustuin ja joka yllätti ja vaikutti korskeudellaan. Olkoonkin, että suomirock on tänä päivänä suoraviivaisempaa ja suorasanaisempaa kuin ehkä koskaan ennen, en ole vieläkään löytänyt toista yhtyettä joka kuulostaisi luonnolliselta laulaessaan sinun vittujesi hiljaisista luolista.

Ehkä parempi niin. Aika harvalla on AW:n tyylitajua. Tyylitajua, joka toki kehittyi vasta noihin aikoihin. En lähtisi sotkemaan muutaman ensimmäisen levyn irtiottoja ja tyyliä keskenään.

Hiljaiset luolat... Hmh. Voisin pukea mielikuvani sanoiksi, mutta koska minulle ei ole suotu estotonta seksuaalisuutta ja taitoa puhua siitä kuin kevytlevitteistä ruisleivän päällä, jätän sanomatta. Tämä, on katsokaas, sitä häpyä.

(on siinä näppärä sanaleikki. Ihan hävettää.)

Eilisilta oli yhtä kärsimystä Oli tylsää, oli pitkäveteistä, oli kuin Espanjan rannikon öljytuhossa kahlaamista. Menin kotiin kirjakaupan kautta ja yritin löytää lukemista. En löytänyt, vaikka hypistelinkin aikani The Dirt-kirjaa - laitoin sen sitten pois. Oli liian tyyris.

Menin kirjastoon. Sain lopulta kerättyä kaksi kirjaa, vain huomatakseni hetken päästä etten kuitenkaan jaksaisi lukea niitä. Masentavaa. Hoipuin kotiin ja tuijotin tuntikaupalla, jotenkin lannistuneena, kirjahyllyjä. Helvetin paljon kirjoja, eikä mitään luettavaa.

Tartuin lopulta kolme Robert Silverbergin novellia sisältävään kirjaan, joka on maannut varmaan viiden vuoden ajan koskemattomana hyllyssä, takarivissä.

Ensimmäinen novelli oli, jos ei nyt loistava, niin hyvää keskitasoa. Olisi pitänyt lukea tämä aiemmin.