Viiksimiehet tulevat

"kuolemanpataljoonat kulkee takana
edessämme on maisema kuin lakana
meidän leirimme täytyy
muuttaa uudelleen
joko rajan yli tai taivaaseen"

- Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus / Lumessakahlaajat

On kovin epätodellinen olo, jossain unen ja valveen rajamailla. Nukuin kohtalaisen pitkään ja hyvin, mutta muutaman edellisen yön univelat painavat saldon rajusti miinukselle. En ole oikein hereillä, joskaan en ihan nukukaan.

Trio Niskalaukauksen Lumessakahlaajat alkoi soimaan eilen illalla päässä, vaikken ole kappaletta kauheasti kuunnellut. Piti ottaa levy tänään töihin mukaan - ja sehän kuulostaa oikeastaan aika helvetin hyvältä. Julkaisuhetkellä en levystä oikein välittänyt, mutta aika tekee ihmeitä.

Tälläisinä hetkinä ei pitäisi lukea kirjoja, etenkään sellaisia kirjoja, jotka vievät mukanaan - tai vielä pahempaa, kirjoja jotka käsittelevät sitä miten jokin asia vie mukanaan. On hyvin vaikea kuvailla sitä kokemusta minkä Vurtin lukeminen sai tänäkin aamuna aikaiseksi, kun kirjassa päähenkilö antoi viedä itsensä toiseen todellisuuteen - ja minä seurasin.

Kovin vaikuttavaa. Toisaalta, myös äärimmäisen helppo tapa antaa kahvin jäähtyä Picnickin pöydälle. Ja yritä nyt tässä sitten tehdä vielä töitä.

Ai niin. Säfykin on saanut Bloginsa pystyyn. Missä on kaikki muistelot vanhasta purkista, häh? Minä kysyn vaan.