Ja syövät kakkupalanne. Väliaikainen, summittainen ja hetkittäinen. Lievästi sinkkiämpärimäinen jälkimaku.

tiistaina, joulukuuta 31, 2002

"mä en ole pelkkä hulttio vaan
olen tunteellinen mies joka osaa rakastaa
kuukaudet vierii ja radio soi
olen yksin ja laulan kun en muuta tehdä voi

kaatuuko päivä vai kaadunko mä
olet musta aukko mun elämässä, oon pinteessä
oon kurkkuni käheäksi huutanut,
ja sua sieluni voimilla luokseni kutusunut

eilen mä luulin sun jo saapuvan
erehdyin, ja yksinäisyys kasvaa vaan

maailma pursuaa naisia,
kauniita, ihania, rikkaita, viisaita
rahalla saa ja bemari vie
mutta luokses ei kulje moottorie, ei mikään tie

hetkestä toiseen etsin ja hain
ja mun ääneni kuuluu sulle vain, sulle vain
maaseutu, kaupunki, taivas ja kuu
pian huutoni alle hukkuu ja hautautuu

eilen mä luulin sun jo saapuvan
erehdyin, ja yksinäisyys kasvaa vaan

taas vuosi vaihtuu, ja laulu soi, ja mä odotan
taas vuosi vaihtuu, ja laulu soi, ja mä odotan
ja mä odotan, odotan ja laulu soi
ja mä odotan, odotan ja laulu soi"

- Neljä Ruusua / Vastaa!



Haluan saada vuoden viimeisen sanan. Anna Lapselle Elämäsi ry lähtee nyt ampumaan raketteja, tähtäimessä mikä tahansa Las Palmasin lämpöön matkalla oleva matkustajakone.

Ja jos joku ihmettelee lainausta, niin se on siinä nostalgian takia. Punaviinillä on osuutta asiaan.
Comments: Lähetä kommentti

<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?