Viiksimiehet tulevat

Nyt on kuulkaa niin että minulla on helvetin tylsää. Ei edes perinteisellä tavalla tylsää - että vain odottaisi tiettyä kellonlyömää ja kotiinlähtöä kellokorttien luvatusta maasta, vaan tylsää. Kaikenkattavaa, kaikkialle ulottuvaa tylsyyttä.

En jaksa oikein tehdä mitään, en ole jaksanut moneen viikkoon. Mikään ei oikein huvita, kirjat jäävät puolitiehen lukematta ja sähköpostin täyttyy sivusilmällä vilkaistuista ja sitten unohdetuista maileista.

Enkä jaksa kirjoittaa. Paitsi jos samalla saa valittaa. Siitä ei kannata huolehtia, kyllä minä kitistä jaksan, vaikka toinen jalka tapaisi hautaa. Mutta mitään muuta en oikein jaksakaan.

Yleensä tälläisen vuodatuksen jälkeen tapahtuu jotain, mikä panee toivomaan että tylsyys jatkuisi. Mitä lienee tällä kertaa. Jos joku teistä menee kuolemaan, tehkää se siististi, kivuttomasti ja mielellään onnettomuustilanteessa. En laske kylpyammeen reunalla horjuvaa sähkölaite-armadaa onnettomuudeksi, vaan typeryydeksi, mikä muistiin kirjattakoon.

Mutta nyt tarvitaan jotain. Vaikka viinaa, jos ei muuta.