Ja syövät kakkupalanne. Väliaikainen, summittainen ja hetkittäinen. Lievästi sinkkiämpärimäinen jälkimaku.

maanantaina, joulukuuta 23, 2002

Olen varma, että minussa on jotain kieroutunutta - kun kauppakeskuksissa helkkyvät joulukellot ja eilispäivän iskelmälaulajien tulkitsemat kappaleet, minä juoksen kotiin ja lääkitsen itseäni Kostajilla ja Mana Manalla. Niin ja Leevillä.

Tämä on selvästi päivä joka vaatii joko kitaravallia tai Göstan sanoituksia.

Kävin myös katsomassa tänään Sormusten Herran kakkososan ja huomasin nyyhkyttäväni kesken taistelukohtausten ja haukottelevani kesken Aragornin kuivakkaiden päiväunien. Jotenkin tuntui helpommalta katsoa tätä toista osaa, kun siitä on kuullut etukäteen ristiriitaisia lausuntoja, eikä pelkkää estotonta ylistystä. Katselukokemus tuntui paremmalta kuin ensimmäisen osan kohdalla, itse elokuvasta en ole vielä ihan varma.

Kävin myös ostamassa loput lahjukset - lähinnä metsästin velipuolelle, jota en ole muutamaan vuoteen nähnyt, yhtä levyä jonka olen siltä joskus penskana tuhonnut. En sitten tiedä onko broidilla cd-soitinta. Liekö sillä niin väliä, mutta varmuuden vuoksi ostin myös jouluisen ässäarvan, niin saa hankittua moisen jos on tarvis.

Ja nyt minä kirjoitan hetken.
Comments: Lähetä kommentti

<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?