Viiksimiehet tulevat

"putosin ja katosin
ja kuljin kylmän kylän läpi
suljettujen ovien
ja peitettyjen ikkunoiden
hiljaista harmaata tietä
ohi kaiken elävän
siihen ohueen sumuun
joka kiertää ympär'
laidunmaiden"

- CMX / Vainajala

Valvoin aivan liian myöhään ja nukuin aivan liian pitkään, minkä jälkeen rahtasin ahterini videovuokraamon kautta Mikin uuteen residenssiin katsomaan Saving private Ryania. Myös pääkaupunkiseudun lahja Turulle, tuo entinen teiden ritari ja nykyinen poliittinen agitaattori, herra Riissanen, kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan. Syötiin ja katsottiin leffa, joka ei ollut muuttunut vuosien saatossa paremmaksi. Sen taistelukohtaukset olivat edelleenkin varsin mainioita, mutta niiden mukana käsikynkässä kulkeva jenkkipatriotismi ja vanha kunnon vihollisen demonisointi jättivät suuhun, lievästi sanottuna, paskaisen maun.

Vaan onhan sillä elokuvalla hetkensä.

Illemmalla olen viettänyt aikaa kirjojen ja nettisaittien parissa, hakien lähdemateriaalia toiseen maailmansotaan sijoittuvaa kampanjaani varten. Mutta siitä enemmän toisaalla.

Olin jo aloittamassa viikottaista (no, päivittäistä, taas viime aikoina) voivotteluani maailmantuskasta ja siitä miten pari kaunista riviä vetävät maton jalkojen alta, mutta sitten luin sattumalta hieman rankempaa tekstiä eräältä tutulta. Depressio, partakoneenterät ja mielenterveydenhuollon yleinen tila sulkivat suun aika tehokkaasti, joten jätän valitusvirren tuonnemmaksi.

Tämä kaikki toi mieleeni omat, edellä mainittuun verrattuna, varsin pateettiset hetkeni nuoruudessa, joihin liittyivät muun muassa turhan liiallinen alkoholinkäyttö, huonosti valittu hetki, vapaa pudotus, tylsä keittiöveitsi ja arvet, joilla voin tarvittaessa todistaa suomalaiskansallista miehuuttani.

(Kyllä, minullakin oli hetkeni, en ole erityisen ylpeä niistä - niistä hetkistä on yli kymmenen vuotta, ja vaikka taudinkuvani ei ole juurikaan parantunut, olen juuri viimeaikoina saanut kannustavia lyhytanalyyseja tyyliin luoja, sulla on ongelmia ja muutenkin elämä on kuin ruusuilla tanssimista. En ole tällä hetkellä jonottamassa lihaleikkaamolle, kiitos kysymästä, joten voitte unohtaa keskustelun kieltämättä mittavan kirjastoni uudelleenjaosta tuonnemaksi. Esittelen arpiani, niin fyysisiä kuin henkisiäkin, mielellään kahvikupin, tuopposen tai kymmenen, tai muiden nautintoaineiden äärellä mikäli tarvetta tarkempaan analyysiin maailmani nykytilasta ilmenee - kysyjä tarjoaa. Aikatauluvarauksin voi lähestyä vaikkapa sähköpostitse.)

Ennustan; minun ja kuningas alkoholin erottaminen ensi yönä on viisas ja kestävä ratkaisu. Hyvittääkseni tämän epäkohdan lupaan alustavasti osallistua eräänkin residenssin tupaantuliaisiin muutaman viikon päästä, vetää perseet olalle oikein rankimman kautta, ja antaa piilevän patetian puhjeta kukkaan keväisten tuoksuvatukoiden lailla. Jos oikein innostun, päädyn oksentamaan sappea ja maailmantuskaa valinnanvaraiseen toilettiin.

Tulihan se sieltä, vaikka piti olla hiljaa. Minun on helppo inspiroitua.

Piti sanomani, että kansallisen terveydenhuollon tila on kyllä niin lahjakkaasti viturallaan, etteivät ylisanat meinaa riittää. 90-luvun alkupuolelta juontava hoidetaanpa tämäkin lääkityksellä, eiköhän se siitä, soitat sitten viikon päästä jos olet vielä hengissä-mentaliteetti on siinä määrin ihmisarvoa alentava - ja satunnaisesti lopettava - että panee ihan vihaksi. On se nyt yhtä helvettiä, jos masennuksesta kärsivä henkilö saa ammattiavun puolesta pelkkää eioota.

Erityiskiitos rakkaalle kotikunnalleni terveyden- ja mielenterveyspalvelujen supistamisesta, sekä tehokkaasta huumausainehoidon alasajosta. Vitun hienoa asua täällä. Jatkakaa hyvää työtänne myös ensi vuonna ja lupaan, että itsemurhatilastot eivät ainakaan tule pienenemään.

Krah. Etikkaa. Etikkaa. Etikkaa.

Jos olisin reilu ja mukava jätkä, en laittaisi tähän seuraavaa lainausta, mutta valitettavasti niitä arvoja ei minulle annosteltu kauhalla, vaan lusikalla. Joten, rakkaat lukijat, lyhyt mutta niin kovin merkittävä pätkä laulu- ja soitinyhtye Therapy?:n kappaleesta Trigger inside:

"My hands are shaking, my head's a mess
Trying to wring some words from my breath
I die before you, you're not impressed
Lonely, lonely"

Taidan nyt vetäytyä vielä hetkeksi tutkimaan itärintantaman taisteluita. Se rauhoittaa mielen.