Linkit
Pulautetta
merten at iki dot fi
Fanit
Archives
- 10/01/2001 - 11/01/2001
- 11/01/2001 - 12/01/2001
- 12/01/2001 - 01/01/2002
- 01/01/2002 - 02/01/2002
- 02/01/2002 - 03/01/2002
- 03/01/2002 - 04/01/2002
- 04/01/2002 - 05/01/2002
- 05/01/2002 - 06/01/2002
- 06/01/2002 - 07/01/2002
- 07/01/2002 - 08/01/2002
- 08/01/2002 - 09/01/2002
- 09/01/2002 - 10/01/2002
- 10/01/2002 - 11/01/2002
- 11/01/2002 - 12/01/2002
- 12/01/2002 - 01/01/2003
- 01/01/2003 - 02/01/2003
- 01/01/2005 - 02/01/2005
- 05/01/2005 - 06/01/2005
- 08/01/2005 - 09/01/2005
Ja syövät kakkupalanne. Väliaikainen, summittainen ja hetkittäinen. Lievästi sinkkiämpärimäinen jälkimaku.
maanantaina, joulukuuta 16, 2002
Ryyppäjäisistä jäi yksi pysyvä asia, nimittäin Leevi & The Leavingsien Teuvo, maanteiden kuningas soimaan päähän. Varustauduin sitten tähän päivään molemmilla ao. yhtyeen kokoelmilla, siis yhteensä neljällä hopealäpyskällä. Vaikka kappaleiden taso vaihtelee aika rankasti, helmiä on runsaasti.
Aamulla huomasin työmatkalla levyliikkeen ikkunassa Kostajien uuden levyn ja kun kerran tuhlaustuulella olin, ostin samalla yhden joululahjan. Samaisessa levyliikkeessä, Popparienkelissä, oli myös käytettynä muutama Röyhkän vanha levy. Vaikka keräilijä minussa elää vahvana, en silti kyennyt luopumaan kolmestakymmenestä eurosta Kulta-aika -levyn vuoksi, etenkin kun siitä tuntui puuttuvat live-osuus kokonaan. Alkuperäinen Maa on voimaa-levy kustansi saman verran ja sen ostamtta jättäminen oli vielä suurempi haaste. Samalla levyllä oli nimittäin Paska Kaupunki-ep:ltä harvinainen Tuhlausta. Rakastaja minussa on vähän kuin keräilijä minussa; sitä ei kukaan edes huomaa.
Kolmekymmentä euroa, käytännössä, yhdestä kappaleesta on paljon, mutta olen minä tyhmempiäkin juttuja tehnyt. Pitää miettiä ja vakuutella itselleen, että voisi sen rahan laittaa turhempaankin. Ei nyt vain heti tule mieleen, mihin.
Aamulla huomasin työmatkalla levyliikkeen ikkunassa Kostajien uuden levyn ja kun kerran tuhlaustuulella olin, ostin samalla yhden joululahjan. Samaisessa levyliikkeessä, Popparienkelissä, oli myös käytettynä muutama Röyhkän vanha levy. Vaikka keräilijä minussa elää vahvana, en silti kyennyt luopumaan kolmestakymmenestä eurosta Kulta-aika -levyn vuoksi, etenkin kun siitä tuntui puuttuvat live-osuus kokonaan. Alkuperäinen Maa on voimaa-levy kustansi saman verran ja sen ostamtta jättäminen oli vielä suurempi haaste. Samalla levyllä oli nimittäin Paska Kaupunki-ep:ltä harvinainen Tuhlausta. Rakastaja minussa on vähän kuin keräilijä minussa; sitä ei kukaan edes huomaa.
Kolmekymmentä euroa, käytännössä, yhdestä kappaleesta on paljon, mutta olen minä tyhmempiäkin juttuja tehnyt. Pitää miettiä ja vakuutella itselleen, että voisi sen rahan laittaa turhempaankin. Ei nyt vain heti tule mieleen, mihin.