Viiksimiehet tulevat

Siitä tietää että on vähän vilakka, kun tupakan tulipää sammuu kävellessä itsestään. Voi se tietysti sammua ihan muutenkin, mutta tieto siitä että olen kävellyt ennen aamukahdeksaa moisessa pakkasessa vetoaa marttyyrivaistoihini.

Ei sillä, että olisin vielä töissä. Ei alkuunkaan. Kunhan hoidin velvollisuuksia.

Toisin kuin Janos tai muut unessakävelijät, en jaksa yleensä antaa viiden pennin Freudeille mahdollisuutta vetää unieni kautta johtopäätöksiä ja villejä, mutta akateemisia, veikkauksia. Teen tällä kertaa poikkeuksen, koska muistan vielä millaista unta näin - ehkä siksi, että yritin vielä puolen kahdeksan aikaan epätoivoisesti roikkua siinä kiinni.

Uni oli jännittävä (hurrrjan jännittävä) ja siinä mentiin matkalle syvyyksiin - en tiedä miten syvälle, mutta sinne missä paine tekee ihmisistä rusinoita. Jossain tuolla kaukana pohjalla on yhdyskuntia jossa osa ihmiskunnasta budjaa, eli elää.

Siis ns. sciene fiction -uni.

Tuonne alas mennään erikoisvalmisteisilla sukellusveneillä, jotka muistuttavat erinomaisen vähän nykyisiä sukellusveneitä, ja erinomaisen paljon Flash Gordon-sarjakuvissa esiintyneitä, 50-luvun muotoilun helmiksikin kutsuttuja, avaruusaluksia. Lisäksi näillä sukellusveneillä oli tapana sukeltaa pienkalamaisesti veteen hypähtäen ja vielä varsin matalannäköisessä kanaalissa. Miksi, se ei minulle koskaan selvinnyt.

Unen jännitysmomentit kietoutuivat rajoja rikkovaan dramaattiseen kerrontaan, jossa seurattiin kolmea eri joukkoa tai henkilöä. Oli liikemiesluokassa matkustava entinen neuvostoliittolainen liikemies (?) ja joku puoluepamppu, rahvaan joukossa matkustava nuorehko teknisesti orientoitunut mies (duh) ja alhaalla yhdyskunnassa muutama nuori mies, jotka, itse asiassa, pelasivat koko juttua jonkinlaisen Cthulhu-vaikutteisena roolipelinä.

Jännitysmomentti liittyi sukellusveneen paineistettujen ikkunoiden hitaaseen hajoamiseen kesken matkan. Tämä tapahtui kahdesti, kahdella eri matkalla. Tietysti, syy siihen että yritin roikkua kiinni unessa ei suinkaan ollut jännitysmomentti, vaan se, että rahvaanluokassa matkusti aivan käsittämättömän jumalainen, vaaleahiuksinen nuori nainen.

Jep, minä olen halpa. Ja kun nyt luen tuon tekstin uudestaan, ymmärrän paremmin ja paremmin miksen aamuisin muista uniani.

Minua vain yritetään suojella. Tai sitten teitä yritetään suojella. Molempi parempi.

Mutta jos vielä hetkeksi torkahtaisi.