Viiksimiehet tulevat

Työmatkalla, raitiovaunussa, huomasin miten paljon jonkin ihmisen puhetyyli saattaa ärsyttää minua. Ei pitäisi, eikä sellainen ole reilua, mutta silti. Tekisi mieli sanoa että sellainen androgyyni, tai neitimäinen, puhe tuo jotenkin automaattisen inhoreaktion, mutta se nyt olisi vähän turhaa tyypittelyä. Vaikka en minä nyt osaa kauhean paljon paremmin asiaa selittää - miehet jotka puhuvat jotenkin korkealla äänellä, venyttävät sanoja, puhuvat jotkin äänteet selkeästi korkeammin kuin toiset ja jotenkin vain... Inisevät, eivät tee minuun hyvää ensivaikutelmaa.

On sillä tietysti jotain tekemistä puheen sisällönkin ja sen, miten asioita käsittelee, kanssa.

En tiedä, taidan olla jotenkin rajoittunut. Onneksi muutkin ihmiset ovat. Pitäisi yrittää olla arvostelematta ihmisiä tuntematta niitä paremmin, mutta joskus ei vain voi auttaa itseään.

Joulupukki tuo tämän jälkeen minulle vain risuja.

Sormusten Herran toinen osa taisi tulla teattereihin viime yönä, mutta en ole huomannut kenenkään vielä vuodattavan sanallista mahlaansa siitä miten kertakaikkiaan loistava elokuva se on. Siis täällä kotomaassa - joissain jenkkisaiteilla ylistys on jo alkanut.

Minä taidan mennä katsomaan sen leffan vasta joulun jälkeen, kun pahin fanilauma on poistunut teattereista. Kyllä minäkin pidän Tolkienista, mutta jotenkin se edellinenkin osa jätti onton olon - tällä on varmasti jotain tekemistä sen kanssa että se kirja on tullut luettua aika monta kertaa. Elokuvaa voi arvostaa, mutta minun oli kauhean vaikea innostua siitä edellisestä osasta kokemuksena. Helvetti, kun tiesin jo etukäteen milloin se Balrog tulee heiluttelemaan S/M-välineistöään. Yritä siinä nyt sitten yllättyä.

Toisella katsomiskerralla se tuntui jo paremmalta, kun pystyi vakuuttamaan itselleen että leffankin on nähnyt jo kerran ja nyt on lupa suhtautua siihen niin kuin tuntisi juonen jo.

Toinen juttu on tietysti se, että ylenmääräinen ylistys on aina omiaan latistamaan elokuvakokemuksen. Kun lukee tarpeeksi hehkutusta, on elokuvakokemus auttamattakin jonkinasteinen pettymys. Tulee ajateltua että enkö minä nyt tajua tämänkään hienoutta. Ei varmaan pitäisi lukea arvosteluita tai mitään asiaan liittyvää ennen kuin näkee itse leffan. Tai sitten pitäisi aina vääntäytyä ensi-iltaan.

Jacksonin pitäisi melkeinpä tehdä aivan käsittämättömän radikaaleja muutoksia viimeiseen osaan. Että Frodo onkin säälittävä nössö ja jää kitumaan Mordorin tyrmiin. Ja että Sam kiduteetaan hitaasti hengiltä. Ja Suuri Silmä vaporisoi Klonkun ja ottaa sormuksen. Ja Aragorn pettää Arwenia jonkun hoviluntun kanssa, antaa piut paut Gondorille ja liittyy pahisten joukkoon. Ja Gandalf saa infarktin. Ja Legolas saa mitä sille kuuluu - joutuu ehkä örkkien tarkka-ampujan uhriksi.

Siinä olisi yllätystä kerrakseen. Jos tietäisin tälläisestä etukäteen, menisin ensi-illan aikana elokuvateatterin eteen kuvaamaan näytöksestä ulos valuvia hardcore-tolkienisteja, joiden kasvoilta paistaisi syvä, loputon järkytys ja menetetty toivo.

No, ainahan sitä voi toivoa.