Viiksimiehet tulevat

"et enää tunne niitä kavereita
joiden seurassa on turvallista
et pääse sisään automaattisesti
ja muutut pikku hiljaa kyyniseksi

sä olet kuin satavuotias
kuollut ja kuopattu
sä olet kuin satavuotias"

- Zen Cafe / Satavuotias

Väsyttää, vieläkin.

Fiksuna nuorena miehenä nukuin toissayönä vajaat viisi tuntia, ja aamulla piti olla puoli yhdeksältä Pihliksessä. Ei liene kauhean vaikea päätellä, että tuli hieman hoppu, etenkin kun huomasin että poikittaisliikenne lauantaiaamuna ennen kahdeksaa on lähinnä huono vitsi.

Kahdeksan tuntia bussimatkailua jätti jälkensä, vaikka matka kokonaisuudessaan olikin hyvä. Futsal, jota olen aiemmin nähnyt vain parin ottelun verran, osoittautui tällä tasolla (liigakarsinta) varsin nopeatempoiseksi ja hyväksi viihteeksi. Vielä paremmaksi, kun oma joukkue voitti molemmat ottelunsa ja meni jatkokarsintaan. Hyvä me.

Paluumatkalla alkoi pää painua kohti maa-äitiä, mutta aina kun onnistuin nukahtamaan, bussi pysähtyi enemmän juopuneiden ureatau'olle, tai kahville. Ei juuri tullut nukuttua. Loppumatkasta tämä ei enää haitannut niin paljoa, kun kahvilla käynti herätti väsyneen mielen ja -miehen.

Alunperin piti mennä kääntymään kotona ennen Zen Cafen keikkaa, vaihtamassa vaatteet ja muovisilmät. Ihan kuin. Bussi oli takaisin Helsingissä vähän yli kymmenen. Sattumalta sain tietää että yksi pelaajista oli myös voittanut lipun keikalle, ja lonnimme sitten kahteen pekkaan paikalle - muodikkaasti myöhässä, eli juuri sopivaan aikaan. Siinä vaiheessa kun minä ehdin tiskille tilaamaan, keikka alkoi.

Keikka oli hyvä ja siitä voi lukea enemmän roklinnun -puolelta. Minä tosin, jokseenkin väsyneenä, koin keikan aikana ja etenkin sen jälkeen jonkinlaisen alustavan kolmenkympin kriisin. Muotoilin sen kaiken jo sanoiksi bussimatkalla, vietettyäni ensin kaksikymmentä minuuttia asemalla odottaen koslan lähtöä, mutta väsymys kaatoi sänkyyn, enkä jaksanut kirjoittaa siitä yöllä mitään. Luultavasti parempi näin. Paljon parempi näin.

Tänään on jatkunut suunnilleen samanlainen olotila, mutta koska olen selvinpäin ja jonkin verran levänneenä itseäni fiksumpi, pidän turpani tukossa ja menen laittamaan ruokaa.