Viiksimiehet tulevat

(instr.)

- Ismo Alanko / Nurkkapöytä

Kun nyt olen tunnin ajan, muiden hommien lomassa, katsellut työtilannetta, niin ei hyvältä näytä. Jonkinasteinen kypsymys iski palleaan lekan lailla. Tai mitä sitä kaunistelemaan - vituttaa kuin pientä oravaa, jolla on pähkinä jäässä.

Ehkä tämä tästä, vielä. Pitää kuitenkin varmuuden vuoksi kaivaa jostain CV-pohja esiin ja päivittää se.

Työpaikkailmoitukset ovat ainainen kitinän aihe, mutta huomaan taas saman jutun kuin aina ennenkin; kaikkialle haetaan kokeneita ja täydellisiä ihmisiä, joilla on kompetenssit kunnossa. Tulee rimakauhu. Entäs jos tällä kuuden vuoden työkokemuksella ei vielä olekaan jonkun senior software developer-tittelin arvoinen? Olkoonkin, että sekin on joskus käyntikortissa lukenut. Ja edellytämme-kohdat ovat aina masentavaa luettavaa.

Lisäksi eniten paikkoja on tarjolla erilaisilla konsultti- ja muilla lainatyöfirmoilla. Duunit tehdään asiakkaan tiloissa, pienissä pätkissä ja yleensä viimeisenä oljenkortena paikalle hälyytettynä. Se on varmaan hienoa elämää - tai voihan se olla ihan palkitsevaa, mutta tuskin minua varten.

Pörr pörr. Taidan hoitaa tämän akuutin masennustilan lähtemällä Mikin ja Loposen kanssa lounaalle ja katsomalla sen jälkeen josko ehtisin elokuviin katsomaan sen Spiderin. Ahdistava ja skitsofreenin elokuvakokemus tästä enää puuttuukin.