Viiksimiehet tulevat

"Järvet täynnä timantteja, hohtavia timanttikenttiä, otan ne nyt,
metsät silkkaa hopeaa, kimaltavia hopeakuusia, otan ne nyt,
kirpeä hiljaisuus, turmellus mahdottomuus,
heleä juhlaisuus, nyt pelkkä kataluuus.

viiltävä voima, kuultava kauneus
viiltävä voima, kuultava kauneus

talvi ja jää, hohtavaa pimeää, talvi ja jää, aavistavaa heleää,
talvi ja jää, kauneus kivistää, talvi ja jää, talvi ja jää, talvi ja jää."

- Sielun Veljet / Talvi

Ulkona on helvetin kylmä. Silti, otan kylmän talven mielummin kuin räntäisen loskakauden, joka ei ole kunnolla syksy eikä kunnolla talvi. Paljon mielummin.

Polvet eivät ole viikonlopun jäljiltä hyvässä kunnossa - eilisiltana onnistuin raapaisemaan vasemman polven pöydänkulmaan sillä seurauksella että varsin kookas pala ihoa repeytyi irti. Oli pakko panna päälle pari laastaria, että sain edes vedettyä pitkät housut jalkaan - ja kun otin laastarit illemmalla pois, lähti lisää nahkaa irti. Kävin suihkussa ja huusin tuskasta äänellä joka naapureista varmaan kuulosti känniseltä Pavarotilta.

Ja sitten ne sanovat tiettyjen desifiointiaine-purkkien kyljessä että aine ei muka kirvele. Itkun ja hampaidenkiristyksen jälkeen koipeeni teipattiin sidetaitos, jota en hennonut ottaa aamulla pois.

Kyllä urheilu on kivaa.

Unessa.netin Villellä on vauvakuume. Ei ole muuten ainoa - viimeisen kahden vuoden aikana sähly- ja futisjengit äijät ovat lisääntyneet kuin kanit. Meille uranuurtajille ja pyyteettömille esitaistelijoille (jotka eivät, aikoinaan, huolehtineet ehkäisystä riittävän hyvin - mutta jos minulta kysytään, olen yhä sitä mieltä että olen jäänyt salaliiton uhriksi, koska minä en ole huolimaton, ainoastaan tolkuttoman typerä) aukeavat nyt täysin uudet mahdollisuudet kauhutarinoiden kertomiseen. Aijai - unettomat yöt, huutoa, hiusten repimistä, odottavia naisia, oksennusta, pulauttelua, vapaa-ajan täydellistä katoamista, heikkomielisyyttä, alemmuudentunnetta, sukulaisia, loputon vaippasavotta... Lapsukaiset, tulkaa hakemaan annos realiteetteja sediltä, jotka tietävät.

Tietty, voisi niille kertoa miljoona hyvääkin asiaa jotka, sitten kun joskus tarkastellaan menneitä asioita ajan kultaamassa valossa, luultavasti peittoavat heikot hetken mennen tullen. Mutta mitä hauskaa siinä nyt olisi?