Ja syövät kakkupalanne. Väliaikainen, summittainen ja hetkittäinen. Lievästi sinkkiämpärimäinen jälkimaku.

perjantaina, tammikuuta 10, 2003

Kävin töiden jälkeen Säfyn kanssa Kaislassa kaljalla, tai kahdella. Hämmentävää, miten aika rientää - tuntuu ettei vuodesta -94 olisi vielä ihan niin kauaa aikaa. Annoin ylipuhua - tai, pikemminkin, ylipuhuin itseni - mahdollisesti pelaamaan Vampirea. Edelliskerrasta onkin jo aikaa.

Päänsärky jatkui kotiin asti, mutta katosi sitten vähitellen lääkkeiden mukanaan tuomaan miellyttävään sumuun. Onni on pieni pilleri.

Nyt pitäisi keksiä jotain nokkelaa sanottavaa, mutta kun aivot lyövät tyhjää. Jos pelaisi hetken ja vetäytyisi sitten sänkyyn halaamaan vodkapulloa.
Comments: Lähetä kommentti

<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?