Ja syövät kakkupalanne. Väliaikainen, summittainen ja hetkittäinen. Lievästi sinkkiämpärimäinen jälkimaku.

maanantaina, tammikuuta 06, 2003

Minority Report oli... Vähän kliininen. Juoni oli ihan viehättävä (ei liene ihme, jos se kerran Dickin kirjaan perustuu ), mutta toteutus tuntui vähän siltä kuin olisi kävellyt kaksi ja puoli tuntia sairaalan puhtaanvalkoisia käytäviä pitkin. Viihdyin, mutta en tuntenut mitään.

Efektit olivat kivoja, paitsi että se lopun mökki näytti niin selvästi renderöidyltä kamalta, että tuli ihan myötähäpeän tunne. Leffa olisi varmaan ollut mahtava kokemus elokuvateatterissa. Asia, joka saa minut pohtimaan sitä, miten niin moni sisällöllisesti köyhä elokuva näyttää ja tuntuu hyvältä teatterissa. Hmm.

Nyt minä lähden hellimään kärsineitä polviani ja lukemaan sitä kirjaa.
Comments: Lähetä kommentti

<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?