Ja syövät kakkupalanne. Väliaikainen, summittainen ja hetkittäinen. Lievästi sinkkiämpärimäinen jälkimaku.

keskiviikkona, tammikuuta 08, 2003

No perkele. Ei minulla tylsää ole, mutta... Instant-runoutta. Lisää vain vesi.

runotytön päiväkirja

rakas päiväkirja,
tänään oli taas eilistä
synkempi päivä
lumi paksuna mattona
ei juuri päivänvaloa
miten jaksan huomiseen

ah,
miten jaksan kevääseen
kun talvi lannistaa
minut kokonaan
miten jaksan edes nousta
sängystä aamulla

Kai ei katsonut minua
toistamiseen, mutta
jaksoi tuijottaa Tiinaa
koko tunnin ajan
se ei edes huomaa minua
ei huomaa kukaan muukaan

ah,
miten jaksan huomiseen
kun poskessani kukkii finni
ruumiini ei ole timmi
ja minulle ostetaan vain
viime talven vaatteita
kammottavia toppatakkeja

Raisulla on bileet lauantaina
minulla ei ole mitään
mitä laittaa päälle
Kai tulee sinne myös
minulla ei ole mitään
heittäydyn parvekkeelta alas

ah,
miten jaksan nousta
kun olen nirhannut
poskeni asvalttiin
pudotus toisesta kerroksesta
on liian lyhyt että
matkalla ehtisi tehdä voltteja

Toi yllytti. Ja sain vielä mukaan kornin riiminkin!

(tämä kaikki johtuu vain siitä, että sain eilen vision teinipelistä tyyliin X-menien nuorisojaos. Siitä enemmän tuolla toisessa blogissa.)

Alan uskoa olevani riittävän väsynyt kotimatkaa varten. Todellakin.
Comments: Lähetä kommentti

<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?