Viiksimiehet tulevat

Olen nukkunut suurimman osan aamupäivästä. Jäin kotiin siivouspartioksi. Katselin äsken työpaikkoja, mutta ne näyttivät vain marginaalisesti paremmilta kuin eilen. Juuri nyt tekisi mieli kirjoittaa, kun on hetki vapaata aikaa, mutta vaikka aiheista ei ole pulaa, motivaatiosta on.

Pitää varmaan jatkaa eskapismia illemmalla - Mikki sanoi eilen että se voisi vetää minulle pienen pätkän mafia-peliä. Tälläinen hetki hautausmaalla otetaan ilolla vastaan. En halua juuri nyt ajatella tulevaisuutta.

Koska nyt ei synny mitään uutta, haetaan varastoista jotain vanhaa ja pirteää tekstiä. Tätä en ole muistaakseni laittanut aiemmin julkiseksi. Sellainen pirteä värssy.

ODOTA

voin haistaa puhdistusaineen
voin haistaa valkeista takeista
lähtevän antiseptisen tuoksun
voin katsoa itseäni lattiasta

pitkät käytävät, pastellisävyt
pitkät käytävät, ja ikkunat
jotka antavat sisäpihalle
puut ovat hukkua lumeen

älä mene vielä, odota
vielä hetki, odota
että minä pääsen perille
että minä olen paikalla

ylilääkärin anteeksipyytävä hymy
mitään ei ole tehtävissä
ja hänkin vain työtään
en ole katkera, enkä vihainen

huone yhtenä kukkamerenä
tiputusletku siististi niputettuna
sanovat että olit hetken aikaa
hereillä tänä aamuna

älä mene vielä, odota
vielä hetki, odota
että minä olen vierellä
älä lähde ilman minua

minä tiedän kaiken siitä
minä tiedän siitä lääkäristä
vahtimestarista, ja pojasta
jonka tunsin lapsesta asti

avaat silmäsi kun astun sisälle
avaat silmäsi ja tiedät
että nyt on viimeinen hetki
nuo kauniit silmäsi

älä mene vielä, odota
vielä hetki, odota
minä olen vierelläsi, kuiskaan
"en ole ikinä rakastanut sinua"

viimeinen ilme kasvoillasi on pelottava
viimeinen ilme ei tuo minulle iloa
mutta on lohdullista tietää
että ympyrä on sulkeutunut

ulos huoneesta, ulos ovesta
ulos kerroksesta, ala-aulaan
viima iskee kasvoihin kuin kostaakseen
ei hymyilytä, mutten lannistu

---

Alankohan minä jo toistamaan itseäni?