Viiksimiehet tulevat

Sain eilen luettua loppuun Forgotten Soldierin. Vaikka kuvittelin että kirjalla ei ollut minuun - joka nyt olen jokusen sotakuvauksen lukenut aiemminkin - mitään suurempaa vaikutusta, olin väärässä. Kirja loppuminen oli tavallaan synninpäästö; nyt pystyy jo ajattelemaan jotain muutakin.

Hyvin... Vaikuttavaa. En lähde selittämään, koska en usko että pystyisin tuomaan esille kokemukseen liittyvää tunnelatausta. Sanotaan nyt vaikka latistaen, että yli kymmenen miljoonan ihmisen hengen vaatineen sotaretken kuvaus yhden pienen ihmisen silmin on jotain joka ei heti poistu mielestä.

Sinällään, taisteluiden massiivisuus ei ole se vaikuttava asia. Se alennustila, johon perääntyvä armeija joutuu, on. Ja ne katkerat lopputaistelut.

Tästä aiheutuneessa itsetuhoisuuden puuskassa antauduin epähuomiossa yhteiskuntakeskeiseen keskusteluun. Mental note: ei enää ikinä. Tulee jotenkin toivoton olo.