Viiksimiehet tulevat

"Tervetuloa paratiisin aitiopaikoille
läskiperseet istuvat vasemmalle
anorektikot puolestaan oikealle
ja parhaistakin parhaat paikat
ovat edessä sokeita varten

tervetuloa marketin käytäville
sovituskoppeihin ja lihatiskeille
tirkistelijät peilatkoon naamansa
masokistit työntäköön kärryjään
muistattehan kuponkitarjoukset"

- Radiopuhelimet / Tervetuloa

Kasan kiltin sedän linkittämä MTV3:n vaalikone piti minut hereillä pitkään. Täyttelin sen ja havainnoin, että kysymykset eivät olleet kauhean fiksusti tehtyjä, eikä ehdokkaiden kesken tullut kauheasti hajontaa. Kuitenkin, tästä innostuneena, aloin surffata pitkin ja poikin puolueiden kotisivuja, tutkien ehdokaslistoja. Tulos oli jokseenkin laihanlainen.

Joten, puhutaanpa hetki politiikasta.

Huomaan, että seuraavia eduskuntavaaleja varten minulla ei ole varsinaista suosikkiehdokasta, toisin kuin joinain aiempina vuosina. Jos eräs tuttu äijä olisi päässyt puolueen sisäisestä äänestyksestä lävitse, homma olisi paljon helpompaa, koska se on fiksu ja ymmärtää asioiden päälle. Mutta kun ei päässyt.

Valintaa helpottaa kyllä se, että voin puoluetasolla tiputtaa jo yli puolet ehdokkaista pois. Kokoomus, Keskusta, Kristilliset, RKP, Liberaalit ja pienpuolueet pääsevät nauttimaan minun äänivyörystäni suunnilleen siinä vaiheessa kun helvetti jäätyy, tulee suuri tulva, tai seuraava jääkausi. Saatan poiketa tästä dogmasta, jos joku em. puolueista onnistuu haalimaan listoillensa henkilön, jonka tunnen ja johon luotan. Tosin, minä luotan henkilöihin jotka tunnen sen verran, etten usko tämän olevan mahdollista. Pienpuolueet ovat periaatteessa ihan kiva asia, mutta minulla ei ole juurikaan hinkua hukata ääntäni puolueeseen jolla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada yhtäkään edustajaa lävitse. Ainakaan jos ne ovat tehneet vaaliliiton jonkun pösilöpuolueen kanssa.

Tämä jättää, käytännössä, jäljelle kolmiyhteyden Demarit - Vasemmistoliitto - Vihreät. Vihreistä en ole koskaan erityisemmin välittänyt, mutta kieltämättä ne ovat viime vuosina skarpanneet. Vaikka minulla ei ole ydinvoimasta minkäänlaista mielipidettä, pitää hallituksesta eroamista periaatteen vuoksi pitää jokseenkin fiksuna tekona. Omien sanojen syöminen olisi jotensakin halpaa, vaikkakin ehkä realistista.

Vihreiden Helsingin kataloogi on kuitenkin tylsää luettavaa. Onhan siellä Drake, joka on muistini mukaan hyvä pelaaja, mutta muuten turhan radikaali meikäläisen makuun. Sinnemäestä olen alkanut pitää sanoittajana enemmän kuin ennen, mutta neidin poliittinen uskottavuus on suunnilleen samaa luokkaa kuin minun uskottavuuteni kädenväännössä. Ei siis kauhean korkea. Melkein koko muu vihreiden sakki onkin sitten vanhemman polven vaikuttajaa, jotka eivät juurikaan vetoa minuun.

Demareiden lista on, jos mahdollista, vielä kuivempaa luettavaa. Poliittinen eliitti ei juuri innosta, kuten eivät myöskään pitkän linjan piirivaikuttajat, kaikenmaailman metallimiehet ja toiminnanjohtajat. Minä pidän enemmän tuoreesta kaupan broilerista. Bongaan Demareiden listalta yhden nuoren naisen, joka mainitsee harrastuksekseen pelaamisen ja live-pelaamisen, mutta koska en muista koskaan nähneeni ko. henkilöä yhdessäkään pelissä jossa minä olen ollut, en ole vakuuttunut. Minulla on tunnetusti hyvä maku pelien suhteen ja tästä voin vain päätellä, että ehdokkaalla ei ole.

Demareiden listalla on myös muutama nuorempi broileri, mutta niidenkin viimeinen myyntipäivä on mennyt umpeen jo pari vuotta sitten. Ei minulla, periaatteessa, ole mitään poliittista nuorisotoimintaa vastaan, mutta henkilöinä nuo eivät minua sytytä. Demarinuorten puheenjohtajalle irtopisteitä scifi-harrastuksesta, tosin.

Demareiden kotisivut ovat muuten niin tolkuttoman rumat ja epäkäytettävät, että äänestysinnokkuus karisee jo siitä.

Vasemmistoliitolla on kiitettävä määrä nuoria ehdokkaita, mutta mutta... Toivon etten nyt vaikuta toivottoman seksistiseltä, mutta minun on vaikea samaistua 20-jotain opiskelijatyttöihin, joita valtaosa nuorista ehdokkaista on. Valitan, mutta vegaaniliitolla ja minulla on suunnilleen sen verran yhteistä, että syömme eri ravintoloissa.

Vasureiden ehdokasesittelyn "kolme sanaa"-kohta saa myös tuskanirvistyksen hiipimään kasvoille. Iloa, onnea, autuutta, tasa-arvoa, ah. Tulee jotenkin tahmea olo.

Silti, Vasureilla on edes muutama kiinnostava ehdokas. Entinen huippupyöräilijä - yleensä nämä entisen urheilutähdet ovat tavanneet ajautumaan jonnekin kauas oikealle, ja tämä on virkistävä poikkeus. Voisin myös kuvitella äänestäväni vasurinuorten puheenjohtajaa, koska jätkä joka pelaa jalkapalloa ja kuuntelee Manicseja ja Zen Cafeta, ei voi olla täysin huono ihminen. Sattumalta kyseinen henkilö sai myös parhaimmat pisteet vaalikoneesta.

Jos tämä ei ollut tieteellisesti vakuuttava poliittinen analyysi, en tiedä mikä on.

Pitää miettiä ja ehkä pommittaa paria ehdokasta maileilla. Se on hyvä tapa haarukoida edustajia - minun on vaikea kuvitella äänestäväni tyyppiä, joka ei lue tai vastaa maileihinsa, tai viitsi käyttää viittä minuuttia vakuuttaakseen yhtä äänestäjää.

Ai niin. Se piti vielä sanomani, että joku irvileuka voisi kysyä miksi ylipäätään kannattaa äänestää, ainakaan jos ei tunnu löytävän ehdokasta. Minä muotoilisin asian näin; äänestämällä ostan itselleni oikeuden valittaa seuraavat neljä vuotta. Ja minä tapaan valittaa aika helvetin paljon.