Ja syövät kakkupalanne. Väliaikainen, summittainen ja hetkittäinen. Lievästi sinkkiämpärimäinen jälkimaku.

maanantaina, tammikuuta 06, 2003

" Valehtelisin jos väittäisin
vihaavani kauneutta
valehtelisin jos väittäisin
ettei mikään mua pelota
ois kai siistii antaa periksi nyt
toteais vain kylmästi ei tästä mitään tuu
lähtis kävelemään painais oven kiinni perässään"

- Kolmas Nainen / Valehtelisin jos väittäisin



Juuri nyt, pimeänä aamuna, tekisi mieli hypätä autoon (jos omistaisi sellaisen - ja vielä parkkipaikan lämmityksellä) ja ajaa kohti auringonnousua, tai edes jonnekin. Lähtisin ajamaan vaikka moottoritietä pohjoiseen, pysähtyisin johonkin huoltoasemalle, hyvän matkan päähän, aamukahville, ja jatkaisin. Ajaisin jonnekin pitkälle. Tekisin siellä, ehkä, jotain. Mutta ennen kaikkea vain ajaisin.

En ole aivan varma, miksi.

Eilen sattui vain polviin. Tänään sattuu kaikkialle. On mukavaa tietää, että ruumis on vielä olemassa.
Comments: Lähetä kommentti

<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?